Maailman ihanin, rakkain, kultaisin ja hyväsydämisin Herra T on saateltu viimeiselle matkalleen.. Minulle ei ole epäilystäkään, etteikö Trasseli olisi jo jossakin kauniissa paikassa, lämpimässä ja vehreässä maisemassa kaikkien ihanien kavereiden kanssa. Olen myöskin täysin varma, että se ei tunne minkäänlaista kipua eikä tuskaa eikä sen tarvitse enää murehtia mistään maallisesta.

Veimme porukalla Trasselin tuhkat Näsijärven rantaan. Ranta on ollut vuosien ajan erityisesti kesäisin meidän ihmisten ja hevosten yhteinen virkistäytymispaikka. Sieltä on erityisen ihania muistoja monelta kesältä!

Syksyinen maisema on yhtäaikaa värikäs ja harmaa. Mieli on haikea ja tuntuu todella oudolta. Eipä ole tullut käytyä rannassa koskaan ilman Trasselia, ei ilman hevosta eikä muun hevosen kanssa. Nyt tuntui ihan erikoiselta kävellä sinne. Olin hyvin onnekas ja otettu, kun niin moni tallilainen ja Trasselin tuntenut lähti mukaan tälle yhteiselle pienelle retkelle.

Täällä olemme viettäneet ihania hetkiä viimeisten yhteisten vuosiemme varrella. Tänne sinä kuulut. Meillä oli luonnollisesti yli 16 vuoden ajalta muitakin rakkaita ja tärkeitä yhteisiä paikkoja Trasselin kanssa. Paikkoja, joihin liittyy ihania muistoja niin Trasselin kanssa kaksin kuin ihanien ystävien kanssa vuosien varrelta. Mutta näissä maisemissa Trasseli vietti viimeiset vuotensa ja tänne se siis kuuluu...

Kiitos ihanille ihmisille mukanaolosta. Mukana oli toki myös Trasselin tallikavereita Poju, Spurtti ja Klaara, joista Poju ja Spurtti jo usean vuoden ajalta tuttuja..

Ruusu Trasselille! Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan kiitollisuuttani ajasta Trasselin kanssa. Herra T:n poismeno on jättänyt kyllä elämään, sieluun ja sydämeen valtavan aukon. Olen kuitenkin rauhallisella mielellä, koska kaikki on nyt Trasselilla hyvin. Ja kunnes taas tapaamme, näkemiin!

Trasselin päiväkirja vaikenee tähän. Kiitos kaikille lukijoille yhteisistä vuosista ja kiitos kun olette käyneet lukemassa Trasselin ajatuksia ja elämän ihmettelyä. Sellainenhan se Trasseli oli, vaatimaton kaveri, joka vaikutti pohdiskelevan elämän menoa omalla rauhallisella asenteellaan. Ja samalla se tuntui nauttivan  suunnattomasti kaikesta toiminnasta! Miten ihana elämänasenne, jota voi vain kahehtia! Näkemiin ja kuulemiin!

-Maarit