Iloista joulumieltä rakkaat ystävät!

Olen tuntenut hieman kiukunsekaisia fiiliksiä, kun en ole päässyt ilmaisemaan itseäni tässä viime aikoina. Voi olla, että tontut ovat huomioineet tämän asian, enkä saa yhtään lahjaa. Saatika jouluomenaa. Yritän vielä tsempata nämä viimeiset hetket ennen joulua ja käyttäytyä paremmin..
Sihteerini on ollut muka töissä ja ylitöissä, eikä ole ehtinyt naputella koneelle ajatuksiani. Mitä ne työt ja ylityötkin on. Ymmärrän, että kaksijalkaiset käy töissä. Tiedän jopa, miksi ne käy; tietenkin siksi, että saavat palvella meitä nelijalkaisia parhaalla mahdollisella tavalla ja sehän vaatii palvelualttiuden lisäksi rutkasti rahaa! Mutta mikä se ylityö on? Minkä yli se työ menee? Voiko työ mennä sitten alikin? Parempi, ettei meikäläinen ala pohtia liikaa noita ihmisten ihmeellisiä elämänkuvioita.

Meikäläiselle ei sopisi sitten ollenkaan mikään työssäkäyminen. Aamuisin pitäisi raahautua jonnekin, puuhastella jotain tiettyä asiaa koko päivä ja sitten raahautua väsyneenä takaisin kotiin. Ei mene minun järkeeni! Missä vaiheessa ottaisin aamupäivänokoset? Iltapäivän haaveiluhetket? Märehtimistä ja piereskelyä, missä välissä? Onneksi ei tarvitse meikäläisen töissä käydä! Jäisi suurin osa päivän tärkeimmistä askareista tekemättä..

Kävin Tampereen hevosklinikalla taannoin Tanjan pakeilla, kun vasen etujalka alkoi kipuilla. En kerta kaikkiaan tiedä mitä se siinä ärsyili, mutta ei tuntunut hyvältä. Sitä sitten tutkimaan; puuduttamaan ja
taivuttelemaan, puuduttamaan ja taivuttelemaan. Sain hyvät tömpsyt ja kuvattiinkin, mutta eipä sieltä tähän hätään mitään uutta ihmeellistä löytynyt. Ei mitään sellaista, mitä emme jo tietäisi. Olin ihan varma, että nivelet ne kiukuttelee ja taas tulee piikkiä nivelparkoihin. Mutta eipä ollut sellaista. Itse asiassa, kun tarkemmin muistelen, eihän meikäläisen niveliä ole piikitetty yli puoleentoista vuoteen. Olin kuitenkin ihan yllättynyt, ettei vika ollutkaan nitisevissä nivelissäni. Ainakaan näillä näkymin. Menen heti joulun jälkeen vielä uudelleen Tanjan pakeille ja jatkamme asian selvittelyä. Tosin tunnen itseni jo huomattavasti terveemmäksi. Toivottavasti tässä vielä tulee kuntoon! Nythän on ollut niin ankeat talvikelitkin, ettei viikkokausiin ole päässyt kunnolla mitään tekemään. Joten jalan ja ihastuttavien talvikelien myötä on tässä nyt pelkästään kävelty ja taas kävelty..

Ainiin, olihan minulla jotain tärkeätäkin kerrottavaa! Meikäläisellä on tätä nykyä kolumni Suoralla- lehdessä eli Suomenratsut ry:n jäsenlehdessä! ”Suomenhevosfilosofiaa ja tyhjiä ajatuksia”. Ensimmäinen
ilmestyi männä viikolla. Tarkoitus on vähän avata suomenhevosen ajatusmaailmaa näin elämään nähneen harrasteratsun näkökulmasta.. ensimmäisessä kolumnissa kerroin vähän itsestäni ja kuluneen syksyn simulaattori-kurssista. Kyllä minulla on jo idea helmikuunkin numeroon!

Oikein ihanaa joulua kaikille, niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin!

Olkaahan kiltisti!

Ikikiltti Herra Trasseli