Aplodeja, saanko pyytää! Minä olen viittä vaille TV-TÄHTI!

Nimmaripyynnöt mielellään palautuspostimerkillä varustettuna, kiitos! Sillä niitähän alkaa tulla niin maan pirusti, uskon ma! Alkaa muutkin tytsit kiinnostua meikäläisestä kuin nämä oman tallin daamit.  Aloitin näet urani tv-työn parissa! Showmies olen toki ollut jo vähintään viisi-kuusivuotiaasta asti ja monenlaisilla areenoilla ja monenlaisissa kekkereissä esiintynyt, mutta tv-työ tulee nyt uutena kuvioon. Tokihan olen varmasti joskus haaveillut juoksevani parrasvaloissa ainakin yksien kuninkuusravien voittajana kuten isäni, mutta ne parrasvalot ovat auttamatta meikäläisen ulottumattomissa.

Mutta tv-tähdeksi olen vielä aivan käypänen! Komea suomenhevosen näköinen suomenhevonen! On kesämahaa, on mammonaa, on naksuvat nivelet, uskottava määrä kilsoja takana ja tukkaakin ihan tarpeeksi! Ja pitkät silmäripset, puhumattakaan riittävästä hermosta..! Näistä elementeistä tehtiin meikäläisestä kertaheitolla tv-stara! Eikä ollut mitään tositeeveetä eikä tarvinnut kameran käydessä asioilla käydä, vaan ihan ykkösluokan asiapläjäyksestä on kyse.

Toimin nimittäin yhden kesäisen viikon Irina-ystäväni kanssa Subtv:n kanavajuontajana! Yhteiset kanavajuontomme tulevat ulos 9.-14.7 Subtv:llä, joka ilta ennen yhdeksää, aina heti edellisen ohjelman lopputekstien jälkeen. Sattuneesta, kröhm, syystä lauantain juonnosta meikäläinen uupuu, mutta kaikissa muissa olen tiivisti mukana ja ihan luonneroolia oli tarjolla! 

Se kameramies ei minua kyllä hetkauttanut yhtään. Se taisi kyllä luulla, etten edes huomannut sitä, mutta kyllä minä huomasin. Koko ajan asettelin mahaani ja korviani ja ahteriani sopivaan asentoon, että näyttäisi niinkuin edustavalta. En minä nyt ihan tyhmä ole, kyllä minä tiedän mikä kamera on. Vaikka yleensä se onkin sellainen pokkarimallinen millä minua kuvataan.

Kaveri seurasi perässä minkä ehti ja kovia vaatimuksia sillä oli meikäläisen suoritukselle. Kesäisen kauniita taustoja haettiin. Irinan puolesta en ollut yhtään huolissani, hän on kokenut tässä lajissa, mutta meikäläisen piti vielä vähän opetella näitä tv-työn saloja. Esimerkiksi paikkaa piti vaihtaa usein ja sitten taas olla liikahtamatta paikallaan. Välillä sai syödä, välillä taas hoitaa näyttelijänhommia. Jostain syystä kameraherra ei tykännyt, kun kesken juonnon sain päähäni kääntää hyvinmuodostuneen ahterini kohti kameraa eikä sekään sopinut, että työnsin naamani Irinan eteen kuvaan. No mitä hittoa?! Jos kerran näyttelijänhommiin lähdetään ja kamerat käy, niin kyllä minä sitten yritän joka kuvaan ängetä ja täytyyhän sitä peräpäätäkin esitellä. Siihen meni se lauantain pätkä sitten, mutta muuten osasin kyllä olla hienosti ja juonnoistamme tuli kauniita ja toimivia. Näette sitten telkassa!

Kauhea ongelmahan siinä minulla jo lopussa oli, megaluokan nesteentyhjennys oli tuloillaan, mutta eihän sitä nyt kameran edessä..! Minä en ole mikään BB-Trasseli, minä olen Hra  TV-Trasseli. Pissikööt ne siellä telkassa kaikkien nähden, minähän en sitä iloa teille katsojille anna! Hävetti jo aivan tarpeeksi vuosia sitten tehdä niagarat ja volgajoet Mannerheimintielle Helsingissä! Huh, vieläkin punastuttaa.

Mutta mitäs noista menneistä, jään innolla odottamaan miltä se meikäläisen kuuluisa maha näyttää 42 tuumaisena..!

Herra TV-Trasseli