Kotona ollaan viimeinkin! Nopeasti kuitenkin kuusi päivää meni. Odottelin jo kovasti pääsyä pellolle Pojun kanssa ja viimein sekin toteutui. Halleluja!

Työreissu meni hyvin. Ei se lomalta vaikuttanut kenenkään osalta... ihmiset valittelivat lihaksiaan enkä siinä mitään rantalomameininkiä kyllä nähnyt. Puuttuivat aurinkovarjot, iloisen väriset drinkit ja bilemusiikki. Kollegani puolestaan odottelivat viikonlopun laidunta. No kukin lomailee tyylillään, ehkä tällaiset työleirityyppiset lomat ovat sitten se "juttu" tätä nykyä. Mitä enemmän lihaksiin ja jäseniin sattuu, ilmeisesti sen parempi. Hattua nostan kyllä kollegoille, heistäkin moni jo iältään ei ihan nuorimmasta päästä ja hienosti jaksavat ja hyvällä asenteella. Esteitäkin joka päivä, taitavat tykätä. Meikäläinenkin olisi tykännyt...

Aamulla pääsin vielä mäelle maneesiin, koska koko kesän syyssää jatkui vielä tänäänkin. Huh, melkoisen harmaata ja sateista oli. Tehtiin muunmuassa isoa kahdeksikkoa ravissa ja vielä laukassa niin, että suoristuksessa vaihdettiin laukka ensin ravin ja lopuksi vielä käynninkin kautta. Onneksi mukana oli Saana, niin ei ainoana suomalaisena tarvinnut hikoilla. Mikä siinä onkin, että me suomalaiset hikoillaan kun joku vaikka vaan sanookin "ravia". Saatika siellä maneesissa, joka syyssäästä huolimatta oli melkoisen tukala. Ei ne muut hikoilleet. Saana ja minä ihan hiestä märkiä. Ja kyllähän minä hölkkäilin ja laukkailin, mutta tuosta ratsastajasta ei ollut kauheasti hyötyä. Oli kuulemma kipeänä, mutta meikäläisen liikutuksesta ei silti luovuta! Viimeisen tunnin jätti kuitenkin väliin, lienee järkevää. Onneksi sai meikäläisen vedettyä turvallisesti takaisin kotikonnuille. Olipa ihana palata kotiin tuttuihin maisemiin! Nyt on aika rauhoittua hetki ja ihmetellä kesämeininkiä laitumella ja kotimaisemissa muutenkin! Toivottavasti ei tarvitse ihan heti taas lähteä jonnekin..

palautumisterveisin Trasseli