Vihdoinkin koitti laitumen aika! Aika pitkään sitä kasvua taas mielestäni sain odottaa. Siis... odottakaas, ainakin yhdeksän kuukautta tai sinne päin. Mutta paistaa se risukkoonkin päivä ja tämä eläkeläinen aloitti vihreän vetelyn Pojun kanssa! Muotitietoinen kun olen, värillä on väliä. Ei ole väliä meikäläiselle, onko kimo tai rautias tai ruunikko tai ruudullinen, mutta kunhan on VIHREÄ! Kiitos ja nam.

PS. Meikäläisenhän pitäisi olla tällä viikolla Huittisissa emujen, kimojen ja kamujen kanssa! Tällä viikolla olen siellä ollut vierailevana tähtenä jo kahtena kesänä. Vähän töitä tosin, kouluratsastushikeä ja sen sellaista, mutta myös kivaa hengailua, uusia heppa- ja muita eläinkavereita, ihanat maisemat. Eli kaiken kaikkiaan ihanat viikot siellä, Huittisen Ratsastuskeskuksessa! No eipä ole sinne enää menemistä, tällaisen eläkeläisen, ei olisi paljon meikäläisestä iloa. En pääsisi enää naapuritallin puomikisoihinkaan! Höh! No eipä silti, kyllä tämä ihan kotipaikallinen vihreäkin maisemineen kelpaa! Näsijärveenkin olen jo päässyt.