Joku on käynyt viilailemassa meikäläisen kalenteria. Nyt on enemmän sovittua toimintaa kuin varmaan koskaan! Luukku on pihassa auki jatkuvalla syötöllä, meinaan meikäläisen liikkuvan yksiön takaloosteri! Hyvä kun ehdin hanurini hilata sieltä alas, niin jo seuraavaa keikkaa pukkaa! Toivottavasti tämä on ohimenevä ilmiö...Vaikka eipä minulla sinänsä ole mitään reissaamista vastaan. On kivoja reissuja ja on vähemmän kivoja reissuja. Joillain reissuilla tulee niin maan hel... perusteellinen hiki, jotkut keikat ovat taas enemmänkin elämäniloa ja -laatua nostattavia. Uusia turpia on aina kiva nähdä, ja välillä sitä törmää tuttuihinkin!

Tänäkin viikonloppuna ollaan menty ja palattu ja lähdetty ja tultu. Tuttuun paikkaan toki kumpikin keikka. Lauantaina iltapäivällä oli ohjelmassa lempiaiheeni esteet! Kyllä minä niitä esteiksi kutsun, kun ovat irti maasta sentään! Se sujui yllättävän jouhevasti. Jostain syystä sain ylläpitää reippaampaa tahtia kuin viime kerralla ja sekös maistui. Välillä se yritti roikkua ohjassa, mutta ohjeita tuli opettajalta. Vetäminen oli kiellettyä! Jouheva ja tasainen eteneminen sen sijaan suotavaa! Oli huomattavasti helpompi edetä, kun ei koko ajan ollut jarrut päällä. Leiskautin lennokkaat laakavetoni aina turvallisen kaukaa ennen estettä, etten vaan kompastuisi. Kröhm, sain kehuja! En siis ihan turha papparainen.

Sunnuntaina aamulla tulivat taas ja matkaan oli lähdettävä. Ei tämä ollut enää niin hauskaa, kun mentiin vaan tasaista. Mutta huippua oli päästä laukkaamaan pitävällä pohjalla pitkät pätkät! Teemana oli tasapaino; mitä se tarkoittaa niin ratsastajan kuin hevosen näkökulmasta sekä miten siihen voidaan pyrkiä tai ainakin parantaa tilannetta. Melko tärkeä pointti, varsinkin kun 70 % hevosen painosta osuu etujaloille. Eivätkä kaikki ole muutenkaan rakenteellisesti niin edistyksellisiä ratsuksi. Kuten meikäläinen, ravikuninkaan ja ensimmäisellä palkinnolla työhevospuolelle kantakirjatun tamman jälkeläinen! Luulisi, että minun talenttini olisivat jossain ihan muualla kuin ratsuna! Mutta näin se elämä menee. Hyvin tässä on pärjätty näillä vaatimattomammillakin avuilla.

No joka tapauksessa, kaikkia askellajeja hinkattiin ja hiki tuli. Siis sellainen ihan kova hiki pitkästä aikaa. Vähän väsyinkin jo lopussa, mutta en valita. Ja oli siinä hyviäkin hetkiä. Välillä kyllä odottelin niitä esteitä, ihmettelin vaan että onpa erikoisen pitkä alkuverkka kun se hinkkaaminen vaan jatkui ja jatkui...

Reissuilla tapaa monesti tuttuja!

Toivottavasti antavat nyt edes pari tuntia vetää lonkkaa auringossa tarhassa ennen kuin seuraava kutsu taas käy kylille..! Valmennusten lisäksi kalenteristani löytyy useita treenejä Hevoset -messuja varten. Jotkut ne vaan on luotuja lähtemään - kunhan saa ruoka-ajaksi palata takaisin, muuten menee hermo..!

ylibuukattu ystävänne

Trasseli