Ystäväiseni,

Onpahan ollut hikinen viikko. Siis merkityksessä hot, kuuma, hiostava, tuskainenkin hetkittäin. Ehei, ei ole Tampereen kohdalle vielä osunut helleviikko näin kesäkuun alkuun, mutta aikamoista hellettä ovat järjestäneet meikäiselle muuten.

Odottelin jo Pojun kanssa laitumelle pääsyä, mutta mirrin marjat minnekään peltoon päästy. Aika moni jo pääsi tuossa loppuviikolla meikäläisistä, mutta ei, en minä. Tiistai-iltana mentiin maneesille hikoilemaan. Muistan sen tunteen vielä näin monta päivää jälkeenpäin, hiki haisi ja tanner tömisi. Heiskasen Hannahan se siellä maneesin laidalla oli opastamassa. Yritin taas alkumetreillä aina hänet ohittaessani näyttää mahdollisimman surkealta, mutta se nainen on kertakaikkiaan lahjomaton. Ei mennyt meinaan läpi ne yritykset. Sieltä tuli terävää sanallista sivallusta ja ruunalle kuumat paikat. Kyselin, että joko nyt, ja onko pakko, ja tosissasiko olet, ja pistivät ne tällaisen vanhemman herran vaan juoksemaan. Eikä mitä vaan juoksemaan, vaan tekemään tehtäviä toisensa perään. Takaosaa ulos, asetus sisään, tarkasti kulmaan. Asetus ulos, takaosa ulos, vastalaukan nosto ympyrällä, vastalaukkaa, sujuvasti raviin. Hyvä kun hengittää ehdin! Vähän takajalka yskähteli alkuun, mutta sain tehdä kuitenkin rauhallisen, omannäköiseni verryttelyn ja kroppa pääsi ihan hyvin mukaan tekemiseen. Mutta oli se kyllä tekemistä! Enpä muista moista aikoihin.

Eikä siinä vielä kaikki; se jatkui seuraavana päivänä! Meikäläisellä oli vähän eri ääni kellossa. Tuumailin, että eilisestä viisastuneena on parempi reagoida mahdollisimman ripeästi ja oikein. Kehuja sateli. Oli avotaivutusta uralla, avotaivutusta diagonaalilla keskiravia samalla yrittäen, oli keskilaukkaa diagonaalin alkuun, takaisin harjoituslaukkaan, kaunis siirtyminen ja heti kulmaan täyskaarto ravissa. Tämän meikäläinen osasi! Sujuvasti, kauniisti, rauhallisesti. Mutta jokainen hikipisara, jokainen hiukkanen kyllä puskettiin irti niin meikäläisestä kuin ratsastajasta. En tiennytkään, että osaan tehdä noin paljon tehtäviä peräkkäin...Kyllä sain kehuja ja olin ylpeä itsestäni.

Hulluinta tässä kaiken hikoilun ohessa oli se, että yhtäkkiä pihassa oli auki aivan erinäköinen loota kuin aiemmin. Tämä oli siniharmaa ja mielestäni vähän turhan suuri tällaiselle yhdelle hoikalla suomenhevoselle. Sinne kuitenkin jouduin ja ihmettelin, että tanssitko täällä on tarkoitus laittaa pystyyn. Lääniä oli koko kylän jenkkakerholle ja kakarat kaupan päälle. Ei ollut enää etuikkunaa kuten rakkaassa lootassani, mutta sivuikkuna oli mukavalla korkeudella tarkkailua varten. Tällä jatkossa kuljetaan, sain kuulla. No mikäs siinä. En kehdannut ranttaliksi laittaa vaikka ripaska olisi tietysti piristänyt tunnelmaa. Heinä maistui samalta kuin lootassakin, joten ei valittamista.

Tässä ei paljon ehdi laakereillaan levätä tälle viikolle, koska huomenna on lähtö leirille. Työleiri on kakkaleiri, totesin, mutta minulta ei paljon ole kyselty. Matkaan lähdetään Huittisiin ja ehkä saan taas uusia kavereita. Niistä seikkailuista lisää pian... Kuuluisat pikkulinnut myös visertävät, että meikäläisestä tulee tv-tähti. Katsotaan, miten siinä projektissa käy ja onko kyse vallan luonneroolista...