Pstt, kuuletteko te? Meikäläiselle kävi kuten Hevosurheilussa seikkailevalle Reilu-Metrille; kuulen kuinka maan alla kasvaa... Sitä ei jokapoika eikä -tyttö kuule. Kokeilepa itse: pää ja korva kohti maanpintaa, keskity. Kyyyllä, siellä se kasvaa! Ruoho nimittäin! On jo uskomattoman lähellä maanpintaa! Se on niin pienestä kiinni että kohta pinnan alta näkyy hennon vihreätä, ihanaa kasvustoa! Voi olla, etten enää ensi vuonna sitä kuule, kun vanhalla voi vähän kuulo alkaa heiketä, mutta ainakin vielä tänä keväänä...

Olen kuulemma saanut ns. kilpailijan. Täytän juuri arvokkaasti ja upeasti pyöreitä, niin menivät tuollaisen tekemään. Nelijalkainen sekin kuulemma on. Pikkulinnut laulavat, että vähän eri kokoluokkaa kuitenkin meikäläiseen verrattuna. Noin 0,45 % meikäläisen painosta. Hmm, kuulostaa varsin erikoiselta otukselta. Ehkäpä tapaan sen joskus? Toivottavasti ei tule meikäläisen jalkoihin. Meinaan vaan kun on sitä saatu vahingossa osumaan yksi Terhinkin jalka kavion alle, eikä siitä tullut kuin sanomista, niin en haluaisi kokea samaa tuon kaverin osalta. Siinä vois tulla jo kirjaimellisesti turpiin.

Olen saanut jo synttärilahjan! Juu juu, tiedän, ettei lahjoja saa avata etukäteen, mutta kun se oli avonaisessa pahvipussissa niin vähän vaan vilkaisin.. Ihania herkkuja ja hieno päiväkirja seuraavaksi käyttöön kunhan nykyinen tulee täyteen! Kiitos Marjolle ja kävimme toki yhdessä lenkilläkin.

Jonkinmoista motkotusta on tullut taasen karvanlähdöstä. Jotta on sitä tuheroa kuulemma joka paikassa, kun meikäläistä tulee vähänkin lähelle. Silmät, suut, korvat ja vaatteet täynnä. Sellaista se on. Kannattaisi välttää fleece-vaatteita ja pukeutua esim. avaruusasuun. Eikös ne ole sellaisia sileitä, kiiltäviä ja kaiken heijastavia? Kai ne heijastaisi yhden hevosenkin karvat takaisin avaruuteen? Ihan yhtenä hyvänä vinkkinä voisin kertoa, että pitäisivät suunsa kiinni niin menis vähemmän tavaraa sinne kitusiin. Siinä olisi sekin hyvä puoli, että tulisi myös vähemmän ulospäin juttua.

Olin reippaana poikana menossa koulukisoihinkin tuossa taannoin. No jaa, reippaudesta en niin tiedä, mutta olisihan se voinut olla ihan mukavaa vaihtelua. Valitettavasti Terhi vaan ei olisi ehtinyt kuskiksi, mutta olisin voinut kuskata sitten tuota omistajaa koko rahalla. Valitettavasti tuli tämä virushärdelli ja päätimme perua osallistumisen kaiken varalta. Paria päivää myöhemmin kisat peruttiinkin kokonaan. Kukapa sitä nyt haluaisi riskiä ottaa, jos ei ole pakko. Sairas hevonen ei ole kiva juttu!

ruohonkasvamiskuulemisiin,

Trasseli