on aikoihin taas eletty. Kuten olen monesti todennut, olen jos jonkinlaista nähnyt viimeisen yhdeksäntoista vuoden aikana. Maailma muuttuu, eskoseni! On ilmastonmuutosta, on taloustaantumaa, on otsoniaukkoja joista aurinko paistaa liikaa (eipä tunnu siltä täällä Pirkanmaalla, jossa ei nykyään muuta kuin sataa..). On hurjasti kehittynyttä suomenratsukasvatusta, kukkahattutätejä hevosenomistajina ja sävy sävyyn huovat, glitterit, blingblingit, pintelit ja hammassuojat. Ei tässä menossa meinaa vanha enää mukana pysyä.
Männä viikon suuren pohdinnan meikäläisen pienelle päälle aiheutti ihan outo juttu. Menin karsinaan tässä päivänä eräänä ja huomasin, että turpeet olivat lootasta hävinneet. Ei siinä mitään. Turvetta tai purua tai kutteria tai olkoon vaikka paperia, kunhan vähän jotain pehmikkeenä olisi, niin kiva ois.
Mutta hyvänen aika! Karsinaan oli kaadettu ja levitetty karsea määrä rehua! Siis pikku pötkylää pötkylän perään, pötkylää päällekäin ja pötkylää peräkkäin ja pötkylää poikittain. Siis se oli sellaista pelletin mallista, siis sellaista, mitä meikäläinen vetää ruokintalaarista pari kertaa päivässä, yleensä tosin turvotettuna. Tämä kihisi ja kahisi jaloissa kun vähänkin liikahdin. Ou nou! Nyt olivat suuremmat voimat kaikkien näiden vuosien jälkeen viimeinkin kuulleet toivomukseni! Meikäläiselle oli laitettu gallonatolkulla REHUA VUOTEEKSI!! Siis ruokaa, muonaa, sapuskaa koko yksiö pullollaan! Sitä lähdin heti vetelemään kitusiini!
Ei perkele. Ei ollut hyvää. Tämä on joku pentagonin tai yhdysvaltain hallituksen salajuoni! Karsina on täynnä sapuskaa, nilkoissa vaan ripisee ja rapisee, mutta ei siitä syötäväksi ollut..! Erikoisen makuista. Noi tyypitkin kyttäs siinä karsinan oviaukossa ja selvästikin yrittivät ohjeistaa meikäläistä olemaan syömättä... sen vaan sanon, ettei sitä kukaan pystyisi estämään, jos vaan syötävää olisi. Mutta tämä ei kyllä kertakaikkiaan maistunut meikäläiselle. On nyt jollain rehufirmalla mennyt vähän puurot ja vellit ja muut mausteet sekaisin.
No, minua kyllä opastettiinkin lopulta, että kyseessä on olkipelletti, ja se on uusi KUIVIKE, ei uusi rehu iltojen ja öiden ratoksi. Tämä on NYKYAIKAA!! Kyllä taas pudotettiin kaveri maan pinnalle. Sain sentään vähän kehuja siitä, että ahneuteni ei sentään ylittänyt tätä kipukynnystä, vaan jätin suosiolla tämän aterioinnin väliin. Jotkut kuulemma ovat tuosta kuivikkeesta hullaantuneet ja syöneet sitä ihan tosissaan. Makuaistissa jotain vikaa?!
Näissä kuvissa on yhtä ja samaa tavaraa. Näyttääkö tämä pelletti enemmän rehulta... vai kuivikkeelta??? Jos siellä nyt on yhtään lajitoveria; ruunaa, tammaa tahi orhia tahi jotakuta joka ei ole vielä päättänyt mikä haluaa olla; niin mitä te toverit näette kuvissa? Olenko minä the greatest fool of all fools.
Kysyy nimimerkillä Erittäin pahasti huijattu herrasmies.
Ps. On se kivan valoisaa ja siistin oloista kuiviketta kyllä, täytyy myöntää. Mutta vielä kyllä vähän korpeaa. Ei ole edes aprillipäivä?! Kai tästä yli pääsee jouluun mennessä.
Kommentit