No niin. Siinä se sitten oli. Kun elokuun viimeinen, kaunis kesäinen päivä, kääntyi syyskuun puolelle, kesä päättyi. Sen siunaamalla hetkellä alkoi syksy. Syyskuun ensimmäinen päivä oli sateinen, viileä ja niin kovin syksyinen. Halusin käyttää tämän mahdollisuuden ja kääntää vielä katseeni menneeseen kesään... KIITOS IHANA KESÄ! Kyllä nautin! Toivottavasti tulet taas pian uudelleen! Kestän kyllä paarmat ja polttiaiset, kun vaan saan valon, lämmön, vihreyden, järven ja kauniit kesämaisemat. Kesällä ehdittiin taas kaikenlaista. Mahtava leiriviikko tietty kohokohtana!

Mutta ei auta, kyllä meikäläinen tähän ikään tietää, että kesiä tulee ja menee. Kesää seuraa aina syksy ja syksyä talvi. Ja niin edelleen. Täytyy vaan toivoa, että meikäläinen sen seuraavan kesän vielä näkee. Ei se ole niin itsestään sanottua ja selvää, että tässä aina ja yhä vaan jokaisen talven yli selviää. Tosin kiusallaninkin taidan tässä vielä sinnitellä... Selkäranka on pudonnut kymmenen senttiä paikoiltaan, maha roikkuu ja lihakset ovat vähän kuivahtaneet. Mutta näillä mennään ja tästä taas lähdetään kohti tulevaa syys- ja talvikautta. Sentään jalat vielä toimii, ruoka maistuu ja näkökykykin on ennallaan! Mitä nyt välillä silmät tulehtuu, mutta hei, mitäs me pienistä!

Roikkuu mikä roikkuu, mutta taas odotettavissa on ainakin syksyn seuravalmennus ja johonkin kisoihinkin pitäisi mennä. Sen voin taata, että siitä teen taas riemukkaan esityksen! Koko rahalla ja vaivalla jos jonnekin kisapaikalle asti vaivaudutaan menemään! Hiphei! Ja eihän sitä tiedä mitä muuta tässä syksyn mittaan vielä vastaan tulee. Jos vielä saisi itsensä sellaiseen moodiin kuin vaikkapa keväällä Hannan valkussa, niin iloinen olen!

Siispä; kiitos kesälle ja antoisaa syksyn alkua kaikille!

Koko porukka yhes koos, mini, midi ja maksi! Toi pienin on kyllä aika turhan kokoinen...verratkaapa meikäläisen päätä ja tota toista nelijalkaista... kyllä mä kauheesti ihmettelen että mikä toi on?!