Töttöröö,
tuossapa uusimmassa Suoralla -lehdessä julkaistu kolumnini!
Parahin lukijani!
Oletko huomannut, miten aika kuluu kulumistaan? Tai sitä kulumistahan ei huomaa, kun se tapahtuu niin salakavalasti. Mutta olet ehkä huomannut sen, että taas on mennyt vuosi, ja kaksi, ja viisi. Ja jos oikein huono tuuri on käynyt, olet joskus havahtunut huomaamaan, että siinä meni kymmenen vuotta ohi niin että pamahti!
Kyllä, puhun kokemuksesta – taas kerran. En väitä, että olen kaikkien alojen asiantuntija. Mutta jos jonkun, niin ajankulun asiantuntija olen. On nimittäin tuota ikää kertynyt, kuten hyvin tiedätte. Aikaa on valunut lävitseni niin paljon, ettei sitä moni edes ymmärrä. Aikakäsitteemmekin on niin erilainen kuin teidän ihmisten. Vuosien kulkua on siis tullut seurattua, halusinpa tai en.
Niinpä vedän taas kokemuskortin esiin! Esittelen suomenhevosen VUOSIKELLON. Vuosikello hahmottaa ja auttaa ymmärtämään vuoden tapahtumia kokonaisuutena. Yksinkertaista, eikö totta? Myönnetään, että minunkin elämäni on jonkinlaista kvartaalielämää; tähän ikään mennessä on muodostunut jo aika tarkka näkemys siitä, miten vuoden tulisi kulkea ja missä järjestyksessä asioiden pitäisi tapahtua.
TAMMIKUU. Ja ikää tuli taas vuosi lisää! Vuosi alkaa eikä suomenhevosta paljon naurata. Hevosten päivyrin mukaan uusi ikävuosi pamahti taas plakkariin. Jossain vaiheessa niitä ei enää halua laskea. Mutta joku niistä aina muistuttaa, vaikka miten yrittäisi asian unohtaa. Meikäläisten yksi vuosi on muutenkin niin paljon enemmän kuin teidän kaksijalkaisten vuosi. Meille yksi vuosi on paljon kuluttavampi ja raskaampi kuin yksi vuosi teille. Siis riippumatta siitä, onko vuodelle osunut hyviä asioita tai vastoinkäymisiä. Joidenkin laskutapojen mukaan meikäläisenkin ikä vastaa jo yli kahdeksaakymmentä ihmisen iässä – aika hulppeata, eikö?
Kaiken lisäksi joulun herkut ovat taaksejäänyttä elämää, jos nyt sellaisia enää lama-aikana ja jatkuvan laihduttamisen ja itsekurin ristiaallokossa edes jaetaan. Alkaa taas ankea arki. Ja jos ilmastonmuutos ei ole ehtinyt iskeä, tammikuussa saa nauttia vuoden kylmimmästä olotilasta.
HELMIKUU. Helmikuita on moneen lähtöön. On leudoimpia helmikuita sataan vuoteen ja on kylmimpiä helmikuita mies… ruunamuistiin. Ota näistä selvä. Sellainen pitkäaikaisten määritelmien mukainen keskitalvi on hieno; puhdasta, valkoista lunta ja kauniit postikorttimaisemat. Ei se suomenhevosenkaan kauneudentaju ole ihan tuulesta temmattua legendaa! Itse olen ainakin huomattavasti paremmalla tuulella puhtaan lumen kuin kuran keskellä.
MAALISKUU. Muuttolinnut! Bongailen näitä maaliskuussa tarkalla silmällä. Kun näen kiurun ja kottaraisen, tiedän, että olen selvinnyt jälleen yhdestä talvesta. Kyllä, huomasit oikein, talvi ei ole suosikkivuodenaikani…! Trasselin tietotoimiston mukaan suomenhevonen vanhenee talvikaudella aina 80 % vuosittaisesta ikääntymisestään. Kevät- ja kesäkaudella vanheneminen hidastuu. Loogista!
Maaliskuu on siitä pirullinen, että se saattaa heittää pahan takatalven. Jumankekka se kiristää ohimoa, kun pahaa-aavistamattomana aamuna eräänä astut ulos tallista, ja pihassa on 10 senttiä lunta ja lisää tulee vaakasuoraan.
HUHTIKUU. Valon määrä! Se on joka ikinen vuosi aina yhtä upeata. Pohjoinen pallonpuoliskomme käännähtää viimeisillä voimillaan asentoon, jossa se saa kellitellä valon loisteessa taas seuraavat muutamat kuukaudet. Huhtikuussa suomenhevonen alkaa taas uskoa, että näinkin pohjoisessa voi elää. Aika ankean vähän on kuitenkin vielä luonnonantimia tyrkyllä. Suomenhevonen haistaa ja kuulee sen kyllä.. tarkka-aistisimmat ainakin! Sieltä se on tulossa, maasta!
Kevään korvalla alkaa myös ahkerilla kisakausi. Ahkerimmilla se tietenkin on jatkunut läpi vuoden. Meikäläinen ei sellaisesta ymmärrä, minun seurakisani on kisattu. Mutta hattua nostan ahkerille kollegoille, jotka kiertävät estraadeilla. Oma näyttämöni on monena keväänä ollut Tampereen Hevosmessut. Siellä on käyty moikkaamassa tuttuja ja esittämässä hoikkaa.
TOUKOKUU. Vihertää! Toukokuussa iskee HGD, Hyperactivity Grass Disorder. Lyhyesti luonnehdittuna se tarkoittaa, että suomenhevosen pitää päästä joka paikkaan, koska joka paikassa tuoksuu kevät, multa, ja ruoho! Riimut, riimunnarut ja taluttajat saavat kyytiä. Ketjunaruillekin lähinnä naureskellaan. Suomenhevonen menee juuri sinne mihin tarkka hajuaisti vie! Jos jossain on ruohonkorsi, siellä on varmasti myös toinen ruohonkorsi. Ja niin edelleen. Olemme loistavia ketjuttamaan asioita, vaikka saatat pitää meitä yksinkertaisena..!
KESÄKUU. Suomenhevosen uudelleensyntyminen! [Finnish Universal Rebirth] Kesäkuu on elämämme parasta aikaa. Itsekin muistan varsakesieni laitumen ja äitini tuoksun. Joka paikka vihertää ja pohjoisella pallonpuoliskolla on vihdoinkin kesä! On sitä odotettukin! Siinä kuin kärpäsiä, polttiaisia, hyttysiä ja paarmojakin. Koko paketti tulee, halusit tai et. Ja tiedän, että moni meistä kärsii ihan totisesti näistä kesän lieveilmiöistä.
Kesä tarkoittaa onneksi myös mukavia, uusia kokemuksia. Kesällä monesti leireillään ja liikutaan muutenkin enemmän kuin talvella, tutustutaan uusiin karvaturpiin ja paikkoihin. Suomenhevonen toivoo hyviä heinäpoutia, jotta on taas talveksi laadukasta pureskeltavaa.
HEINÄKUU. Heinäkuun helteet! Suomenhevosen kesän kaksiteräinen miekka, jakaa mielipiteet! Itse rakastan aurinkoisia ja helteisiä päiviä, koska silloin saatan päästä Näsijärveen! Voisin käydä siellä lilluttelemassa vaikka joka päivä, mutta nuo kaksijalkaiset ovat jotenkin herkkähipiäisiä eivätkä suostu menemään järveen kuin erityisen lämpimällä säällä. Olenpa jopa nukahtanutkin järveen, niin rentouttavaa se on.
ELOKUU. Suomenhevonen on jo aloittanut valmistautumisen tulevaan talveen. Juhannuksena päätökseen saatu karvakierros alkaa taas alusta. Eli alamme tehdä karvastoa seuraavaa talvea varten. Hyvin suunniteltu on näet puoliksi tehty. Kun oikein suunnittelen tuota karvantekoa, kun oikein pinnistelen, niin sieltä sitä alkaa kasvaa! Uskokaa tai älkää, se on kuulkaa kova homma joka karva!
Elokuussa rakastan elonkorjuun tuoksuja ja maisemaa, joka muuttaa taas vähitellen muotoansa. Pahin terä Hyperactivity Grass Disorderista on taittunut, ja ehtii taas vähän nauttia muutenkin kesästä.
SYYSKUU. Vedä vatsa sisään! Syyskuussa on suomenhevosten näytön paikka Ypäjällä, nimittäin Suomenratsujen Kuninkaalliset. Meikäläinenkin aina kyseisenä viikonloppuna tekee pari korkeamman koulun liikettä ja vetää napaa kohti ylälinjaa. Komeata! Ja vielä pieraisen päälle. Onneksi tämä kaikki ihan vain kotioloissa.
LOKAKUU. Sänkipellolla olisi mahtava päästellä menemään! Lokakuu on muuten vähän surullista aikaa suomenhevoselle. Kesä on auttamatta takana. Uutta ei kasva ja vanhat vihreät on jo syöty. On aika kerrata kesän muistot ja tallettaa ne varmaan paikkaan talven varalle.
Viimeinen mahdollisuus tarkistaa, että karvankasvu on kohdallaan, että työ on hyvässä vauhdissa! Pian alkaa olla liian myöhäistä!
MARRASKUU. Kuka sammutti valot? Me hevoset pystymme hyödyntämään vähäisenkin valon paljon teitä ihmisiä tehokkaammin, eli näemme pimeässä kaksijalkaisia paremmin. Kyllä se kuulkaa silti on varsin ankeata harmaata meikäläisillekin! Jo ennestään onnettoman kokoinen aivotumakkeeni kutistuu entisestään syksyn pimetessä. Serotoniinitaso laskee ja väsymys iskee. Jotain positiivistakin: vuosien varrella sitä on oppinut torkkumaan melkein läpi koko talven ilman että kukaan edes huomaa!
JOULUKUU. Ankea syksy kääntyy vähitellen joulun odotukseksi. Montako omenaa ja porkkanaa tänä jouluna saakaan? Jos syksy on kovin kurainen, on siinä terveydellisetkin riskinsä. Tulee hiekkaähkyjä, kurarupea sun muuta lieveilmiötä. Kun lumi viimein tulee, se on suorastaan riemastuttavaa!
Mistä se suomenhevosen vuosi siis onkaan tehty? Suomenhevosen vuosi on hyvin työntäyteinen! Se on luonnon merkkien seuraamista ja niihin reagoimista. Se on tarkkaakin tarkempaa karvarallin suunnittelua. Se on elämän eliksiirin – ruohon - kasvun hievahtamatonta ja pitkäjänteistä seuraamista. Se on yhteiseloa oman lauman ja luonnon kanssa. Suomenhevosen vuosi on tietenkin myös harrastamista ja monipuolista touhuamista omien ihmisten kanssa, yhdessä tekemistä ja iloisia hetkiä!
Ihanaa kesää toivottaen
Herra Trasseli
