Hyvät Ystävät,

peili on varmasti monen mielestä menevän nuorikon paras ystävä, kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kunpa voisin olla samaa mieltä! Tänään täytin taas vuosia! Ne ovat niitä lukemattomia, toisiaan seuraavia lyhyitä ajanjaksoja, jotka tuntuvat seuraavan toinen toistaan yhä kiihtyvämpään tahtiin. Meikäläinen on virallisesti 19 vuotta. No eihän se nyt ole mitään, tuumailin, kun tässä eräs aamu venyttelin taas paukkuvat niveleni liikkeelle.

19 vuotta, ja muistan vielä jokaisen niistä veitsenterävästi, no ehkä lukuunottamatta sitä ihan ensimmäistä, siellä on vähän mustia aukkoja siellä täällä. Kohtalo heitti minut ravikuninkaan ja palkitun työhevossuvun jälkeiseksi, mutta niistä kummastakin hommasta olen saanut vain pieniä maistiaisia. Kyllä tässä ihan jotain muuta on tahkottu kaikki nämä vuodet. Mutta kyllä minä ihan tyytyväinen olen tähän harrasteturvan elämääni. Ei ole käynyt liian rankaksi, hyvin on kohdeltu ja sapuskaa on piisannut. Joka ikinen päivä, koskaan ei ole jäänyt sapuska tulematta. Olen minä siis kiitollinen.

Ennen kaikkea olen kiitollinen näistä vuosista, että olen suhteellisen terveenä saanut tallustaa. Joitakin tapaturmia ja vaihtelevasti vaivanneita niveliä lukuunottamatta tässä on pörhistelty menemään ihan mukavasti. Tasaisesti ja turvallisesti.

Meikäläinen vuonna 2005...

... ja sama kaveri huhtikuussa 2012.



Mutta, siihen peilikuvaanhan minun piti palaamani. Kävin näet Näsijärven rannassa ihastelemassa jo tulevaa kesää. Vielä en saanut kovin syvälle mennä, mutta käytiin sentään vähän Näsijärven kaunista, tyyntä pintaa ihailemassa. Suureksi pettymykseksi järven herkulliset ruohot puuttuivat vielä, mutta sen sijaan huomasin veden pinnassa jotakin muuta; oman kuvajaiseni! Enpä ole moista nähnyt sitten kuluneen kesän maneesireissujen. Katrillitreeneissä ja seuravalmennuksissa vaan peilien ohi pyyhällettiin sitä vauhtia, etten ehtinyt nähdä kuin vilaukselta jotakin ruskeata sivusilmällä.

Mutta nyt jäin oikein aloilleni tuijottamaan, voi ystävät rakkaat, se oli karmeata! Nyt meikäläiselle iski kahdenkympin kriisi! Silmäpussini olivat valtavat, harja rehotti miten sattuu, alahuuli roikkui jossain ryntäiden kohdilla. Mahakin oli repsahtanut kuin entisen rengin metsästysreppu. Vedin mahaa sisään ja olin hetken hengittämättä; kyllä, paljon parempi. Mutta pentele sentään, pakko oli jatkaa hengittämistä ja sinne taas se röpsähti, maha, järven pintaan. Miten te olette selviytyneet ikäkriiseistä, rakkaat ystäväni? Tämä iski kuin meikäläisen tekarit tyhjään heinäverkkoon, täydellinen yllätys oli!


Mutta jos jotain lohdullista; kyllä tuo omistaja näyttää vielä hirveämmältä kuin meikäläinen...

..auts!?

Ps. Bongasin Näsijärveltä vieraan vallan sukellusveneen. Sanoivat tuossa, että se olisi ollut joku hemmetin silkkiuikku, mutta kyllä se minusta sukellusvene oli. Siinä oli periskooppi ja kaikki ja välillä se sukelsi. Vähän pieni, joo, mutta näkisin että kyllä siihen yksi venäläinen mahtui..!