Yksin jouduin nukkumaan, ei auttanut huutelut. Yritän huudella kovempaa ensi yönä. Täällä kuulemma kummittelee. Erään hevosen henki laukkailee tiluksilla, uskon, että se on tulossa hakemaan meikäläistä. Ehkäpä jo ensi yönä! Varmaankin se seireeni houkuttelee mut tonne Keurusselälle yön hämäränä hetkenä. Saas nähdä miten vanhan ruunan käy...

Keurusselästä puheenollen, pääsin korkkaamaan senkin pikkulätäkön. Meikkishän siis vaan harrastelee näitä järven kokoisia lätäköitä. Turha houkutella meikäläistä esim. Punkalaitumelle, sen paikkakunnan vedet ja lätäköt eivät minulle riitä..! No kuitenkin, pääsin siis uimaan Keurusselkään. Ranta oli miellyttävä - kunnes pohja katosi alta! Järjestetty juttu?! Ei auttanut kuin pistää jalkaa toisen eteen ja uida. Ahtia ei näkynyt, minkä luulen johtuvan siitä, että uhkaukseni on kiirinyt, eikä minulle tulla enää uhittelemaan! Oikein piristävää oli. Piristävää tosin ei ollut tunti aamulla. Ei se ollut vaikea sentään, kunhan vähän ravailtiin ja laukkailtiin kentällä. Katsotaan mihin tämä johtaa. Huomenna kuulemma avotaivutuksia. Iltapäiväksi pääsin tarhaan. Siellä mulla sentään oli kavereita, nimittäin fasaaniperhe...en edes saanut laskettua, monta heikäläisiä oli, mutta sellainen erikoinen porukka siinä koko ajan pyöri jaloissa. Eihän se minua haittaa, sopu sijaa antaa ja herrasmies Trasseli rakastaa kaikkia eläinystäviä!