Vuorossa seuravalmennus numero kaksi. Armoa ei tunnettu. Aamuheiniltä matkaan, kyllähän minä tämän kupletin jo arvasin kun Niihaman pihaan pyörähdettiin. Erikoisuutena tässä visiitissä oli se, että paikka oli täynnänsä koiria! Vilkuilin kiinnostuneena isoon maneesiin. Nehän pirulaiset hyppäsivät siellä esteitä, pujottelivat keppiratoja ja syöksyivät muovipussiputkeen! Olisipas ollut ihana osallistua! Esteet olivat ihanan värisiä ja kauniisti aseteltuja. Sellaisesta meikäläinen tykkää! Kaikesta päätellen hommassa olisi saanut pitää vauhtia yllä, ja sitähän minä rakastan. Mutta ei. Ohi kuljimme, pieneen maneesiin joka oli tyhjää täynnä. Ei punaisia puomeja, renkaita tai putkikasseja. Plääh!

Sen sijaan ryhdyimme ravailemaan. Ohjelmassa oli avotaivutuksia pitkillä sivuilla, väistöjä keskihalkaisijalla sekä ympyrällä. Arvatkaa tuliko kuuma turkissa jo ensimmäisen vartin aikana?! Näillä plusasteilla. Kyllä hävetti, kun kouluratsastushiki valui pitkin ohimoita. Lämpesin siinä sitten tietenkin vähitellen ja aloin odottaa laukkaohjelmaa. Ennemmin tai myöhemmin se sieltä aina tulee, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Ensimmäisestä kuvittelemastani laukannostoavusta säntäsin matkaan ja kaverit katsoi vähän pitkään...Kunniakseni täytyy siltikin todeta, että hyvin mä vedin. Lopussa mentiin vielä yksitellen vastalaukkaharjoituksia niin, että täyskaarrosta tultiin vastalaukassa ja jatkettiin puoliympyrä vastalaukassa. Siitä heti ravin kautta uusi laukka ja sama toisin päin. Yllättävän rauhallisesti jaksoin mennä ja keskittyä. Ei tullut paniikin tunnetta...Taidan olla melkein parhaimmillani yksittäistehtävissä, kun saan rauhassa mennä ja keskittyä.

Koirista puheenollen, tämän kaiken jälkeen olin kuin uitettu sellainen, siis ulkomuodoltani. Sain kuitenkin kehut Tepa-opelta, että hyvin meni. Eteenpäinpyrkimykseni on kuulemma vain hyvästä ja liikunkin paremmin kuin aiemmin. Eteenpäinpyrkimystä tulette kyllä varmasti vielä näkemään, mark my words! Saisi täti selässä vaan opetella hengittämään välillä uloskinpäin ja niitä käsiäänkin voisi vähän rauhallisemmin kannatella. Kaikkea sitä ruuna joutuu kestämään!

Kestämisestä vielä sen verran, että sain uuden suunnitelman ruokinnastani. Muutama kauranjyvä taisi purskahtaa pieluksille kun kuulin, että kaura oli kokonaan poistettu, heinän määrää oli pudotettu ja listoille oli otettu mm. auringonkukansiementä ja pellavansiemenrouhetta! Kas kuin ei Activiaa..! Ja odottakaas kun kuulette tämän: tammarehua! Buaah! Että mua naurattaa. En voi kuitenkaan vängätä vastaan. Kaikki on niin hyvin ja järjellä perusteltu. Nyt pyritään kohdallani vaikuttamaan ylipainoon, turvotukseen ja lihasjäykkyyteen sekä nivel-/nikama- ja luusto-ongelmiin. Kun keväällä täytän 17, todennäköisesti uuden ruokavalioni myötä ääntelen kuin tilhi, liikun lennokkaasti lentäen kuin haarapääsky ja synnytän varsan...Ihmeiden aika ei ole ohi.

Rakkaanne Trasseli