Olen kuulemma jälleen pullea. Lihava, ylipainoinen sekä jonkun mielestä jopa läski. Vierailulla käynyt ruokintasuunnittelija totesi diplomaattisesti, että onhan tuo pullea ja ylipainoinen. En sentään läskiksi haukkunut, vaikka en minä siitä olisi loukkaantunut. Viimeistä puolta vuottani siinä analysoivat. Mitä on tullut tehtyä, miten liikuttua ja miten syötyä ja miksi. Minua puristeltiin ja paineltiin ja hiveltiin ja mittailtiin ihan mittanauhan kanssa. Tekniikka se paljastaa kaiken. Vatsanympärys taisi olla jopa sentin isompi kuin viime kerralla. En minä selittelyistä perusta, mutta pakko todeta tässä kohtaa se, että olen ollut kesän aika lailla kevyellä liikunnalla. Olenhan toki syönyt laitumella päivät...ja välillä yöt, kun oltiin helteellä päivät sisällä nukkumassa. Yöt tai päivät, aivan sama meikäläiselle. Syöminen on silti ihanaa.

Ne paheksuvat katseet ja ilmeet kuitenkin paljastivat kaiken. Liikaa on tullut syötyä. Enempää eivät kuulemma meikäläistä liikuttaa ehdi, joten tässähän ollaan vähän pattitilanteessa. Sitä vaan ihmettelen, että kuinka paljon lihavuutta voi osua yksittäisen hevosparan kohdalle? Tuntuu että se asia on tapetilla aina. Miksiköhän emme vaan voisi hyväksyä asiaa? Kuulemma ylipainossa on haittapuolensa ja siksi se ei ole hyväksyttävää. Jalat ei kestä ja sitä ja tätä ja tota. Ja siksi taasen kerran multa vähennetään ruokaa. Suositusta tässä jännityksellä odotan. Viimeksi vietiin pois muutama litra kauraa, leivät, omenat sun muut herkut sekä heinän määrää vähennettiin. Tällä kertaa kuulemma lähtee loputkin kaurat! Saas nähdä millä puuhakkeella ja jäkälällä sitä Trasselinne pian elää ja porskuttaa..!