Kyllä se niin on, että kuka niistä vuosista niin piittaa, kun vaan vauhti pysyy tasaisena! Vuodet vierii mutta kivet pyörii. Vuodet vierii ja kaviot ne vaan kasvaa. Paljon on ruohoa kasvanut näinä vuosina. Vuodet vie ja vuodet tuo - ennenkaikkea elintasomahan. Ja mitä näitä muita ajankohtaisia sanontoja onkaan! 20-vuotispäiväni on jo todella lähellä! Mutta kuka niitä muistelee. Toi emäntä tuntuu muistelevan. Ihan kuin se haluaisi oikein vääntää kaviokoukkua silmässä ja muistuttaa koko ajan että ikää on, ikää on meikäläisellä. Kakkosella kun alkaa, niin jotain tärkeätä siinä nyt tuntuu olevan. Vaikka tuntuu ihan samalta kuin puoli vuotta sitten.

No enivei, sattuipa ihastuttava yhteensattuma tällä viikolla. Ensinnäkin, synttäreiden kunniaksi pääsen/joudun, kuinka vaan, showmiehen rooliin Niihaman Junnuhummailu-tapahtumaan 24.5. Siellä on jos jonkin sortin esityksiä, näytöksiä ja ylipäänsä hevosia monenkarvaisia näytillä. Koko perheen tapahtumasta siis kyse. Meikäläinen tilattiin sinne kavereiden kanssa pyörähtämään. No mitäs sitä muutakaan tekisi synttäreiden jälkeisessä ruohonsokerikrapulassa kuin laittaisi ykköset päälle kravattia ja aurinkolaseja myöden ja lähtisi esittelemään messevää mahaansa! Kyllähän se vaan passaa! Tuttujakin mukana on; katrilliparina rakas Reska-mies. Toivottavasti en taas mukiloi pahasti häntä... onneksi kaveri ei muistellut pahalla treeneissä.

 

Kuvioiden suunnittelua..kuva: Jampe.

 

Siis treenit tosiaan aloitettiin eikä niitä tässä monta ehditä pitääkään, mennään hyvässä hengessä ja iloisella mielellä. No siellähän sattui arki-iltana olemaan tuttuja paikalla Niihaman kentällä ratsastuksenopettajan roolissa! Heti kun kevät on tullut ja ihmiset ja hevoset ulostautuneet raittiiseen ulkoilmaan kuka mistäkin, alkaa näkyä tuttuja! Kohtasin nuoruuteni sankarin Suskin! Hänen kanssaan sai tehdä aina huippuhauskoja juttuja 2000-luvun taitteessa Rake-tallilla Jokelassa. Olipas mukava tavata tärkeä ihminen sieltä kuuluisasta entisestä elämästä! Vuonna 1999 taidettiin aloittaa ja Suski mm. esitti meikäläiselle elämäni ensimmäiset esteet, jumppasarjat ja vaikka mitkä! Se oli kyllä ihan mahtavaa aikaa! Muistan, että tärkeintä oli tuolloin meikäläiselle vauhti ja yleensä pysähdyin maneesin seinään. Ikää oli reilu viisi vuotta ja ratsutaustaa muutama kuukausi. Ah ja voih, oi niitä aikoja!

Nuoruusmuistelmin,

Trasselinne