En harrasta sosiaalista mediaa, mutta sitä tuntevat pikkulinnut ovat kertoneet meikäläiselle näistä käänteistä. Nynne ruåtsalaiset on sitä mieltä, ettei hevosia ole olemassa! Hevoset ovat kuulemma hedelmiä, mutta niitä hedelmiäkään ei ole olemassa.. Tämä kaikki hevostouhu on kuulemma yhtä suurta salaliittoa, jonka taustalla on vähintään huumekauppaa tai muuta hämärämeininkiä. Kuulostaa ihan Stieg Larsonin tarinalta, ja mitä näitä muita ruåtsalaisia dekkaristeja onkaan.Kuulostaa niin erikoiselta, että onko tämän oltava totta?  Hämärätouhuja, ties mitä rahanpesua, murhia ja muita rikkomuksia! Voiko tämä pitää paikkansa? Jo lähemmäs 100.000 ihmistä Ruåtsissa on sitä mieltä, että meitä hevosia ei kertakaikkiaan ole olemassa. Ihan niinkuin ei ole yksisarvisia eikä pegasuksia ja mitä näitä on. Huuhaata ja mielikuvituksen tuotetta ja aikamme suurinta salaliittoa hevoset kaikki tyynni.

Mitä tästä ajattelisi. Pinnistelen jokaisen jäljellä olevan aivosoluni ja yritän miettiä asiaa järjellä. Kolautan kaviota karsinan seinään ja lyön pääni aidan tolppaan; kyllä, tuntuu se. Jonkinlainen ihotuntuma siis on. Mutta riittääkö se todisteeksi? Onko meikäläinen nyt olemassa vai ei? Mistä ihmeestä saan puolueettoman vastauksen tähän asiaan? Nämä olemassaolon tuntemuksethan voivat olla pelkkää illuusiota.

Huoltajani on kauhuissaan. Entä jos hän onkin syytänyt rahaa huumebisnekseen ja muihin pimeyden hommiin kaikki nämä lähes viisitoista vuotta? Rahat, jotka hän on kuvitellut laittavansa meikäläisen ylläpitoon ja hyvinvointiin, varusteisiin, leireihin, ratsastustunteihin, ovatkin menneet suoraan hämärämiehen taskuun? Kuvitellut harjaavansa, ratsastavansa, mutta liekö seiniä raapinut ja heinäpaalin päällä istuskellut hajareisin?

Meikäläistä ei tuo maallinen mammona juuri hetkauta. Haluaisin nyt vaan tietää, olenko vai enkö ole? Olenko, kun kerran ajattelen? Onko vanhan suomenruunan ajatustoiminta sitä tasoa, että voin edes sanoa ajattelevani? Alan olla todella epävarma ja hämmentynyt. Tarkemmin kun asiaa mietin, ei kukaan ole koskaan todennut minulle, että onpa kiva, että olet olemassa..! Ehkäpä kaikki ihmiset siis tietävät, etten ole olemassa, mutta eivät raski sitä meikäläiselle sanoa. Menisihän siinä pohja kaikelta toiminnalta näitten pian 20 vuoden ajalta. Kaikki turhaa; mahan kasvattaminen, kiukuttelu, laiskottelu... Taivas varjele mikä ajatus!

Ja sitten; entä jos todellakin olen hedelmä, kuten nämä ruåttalaiset väittävät? Ja jos olen hedelmä, millainen hedelmä olen? Välillä tuntuu kyllä banaanilta: tiedättekö niinkuin maha roikkuu ja selkä on notkolla. Mutta en tiedä olenko silti banaani. Mites esimerkiksi huippuori Brad de Veluwe, mikä ihmeen hedelmä se hevonen sitten voisi olla? Ei se vaikuta miltään hedelmältä. Voisi siinä Tuomas Korvenojaa vi... ketuttaa loppusuoralla:  ihmeori johtaa turvanmitalla, ja selostaja on juuri huutamassa megafoniin, että "maalissa tasaista!", kun Brad ynähtää ihmeissään, kuuluu salaperäinen ääni "puff" ja ihmeori muuttuu vähän rupuuntuneeksi, punaiseksi jouluomenaksi ja kierähtää radan reunaan. Kilpakumppanit syöksyvät maalisuoran yli niin että omena liiskaantuu mössöksi radan pintaan. Niin, elleivät sitten kilpakumppanit ole itse ehtineet transformoitua sitruunoiksi, tähtihedelmiksi ja päärynöiksi ennen ruutulippua...

Ei tästä asiasta nyt ota selvää. Nyt ei auta kuin jäädä odottamaan palavaa pensasta tai muuta selvää merkkiä olemassaolostani.


https://www.facebook.com/HastarFinnsInte