Hei kamut!

Tämä vuosi ei ole alkanut ihan parhaissa merkeissä. Etujalkani vaivaa edelleen, eikä ennen vuodenvaihdetta tehty polven karpaalikanavan hoito kortisonilla auttanut tilannetta merkittävästi. Ei tästä nyt pääse yli eikä ympäri, että jännevamma se on meikäläisen iskenyt kanveesiin. Kaikkien näiden reippaiden ja liikunnantäyteisten vuosien jälkeen se sitten iski inhottavista inhottavin! Jännevamma! Pikkuhiljaa salakavalasti, kunnes meni yli sietokyvyn enkä enää pystykään liikkumaan normaaliin tapaan.

21 vuotta menikin aika pienin murhein. Niveletkin on aina saatu hoidettua kuntoon eivätkä ne ole vaivanneet vuosiin. Pari ähkynpoikasta ei minusta ole paljon näille vuosille. Pari silmätulehdusta. Kerran hengitystieongelmaa, vaan eipä sekään vaiva ole koskaan palannut. Parin yön yöpyminen nuorena Viikin Hevossairaalassa ärtyneen hokinreiän takia. Ja vuosi 2013 oli ihan huippuvuosi meikäläiselle tuota ihan loppuvuotta lukuunottamatta! Olin kertakaikkiaan vuosisadan iskussa! Mennyttä vuotta voi kyllä ylpeänä muistella. Onnistunut kesäleiri, ihana viikonloppuleiri, valmennukset ja kaikki muut touhu.

Näissä jännehommissa ei oikein auta kuin aika, jos sekään. Pidän itseäni nuorekkaana eikä moni muukaan usko meikäläistä yli kaksikymppiseksi. Mutta tottahan se on, että vakavien vammojen kyseessä ollessa ikä on merkittävä tekijä.. Jonkin tutkimuksen mukaan kyllä iäkkäämpienkin hevosten jännevammat voivat parantua siinä kuin nuorempienkin - jos ovat parantuakseen. Tietysti se on hitaampaa. Kaikkihan tässä iässä on hitaampaa - paitsi minkä tahansa syötäväksi kelpaavan perässä liikkuminen. Ja itsessään syöminen. Se käy aina nopeasti.

Meikäläisellähän ei ole muuta kuin aikaa. Aikaa katsella taivaan lintuja ja unelmoida kesästä ja tuoreesta ruohosta. Aikaahan tämä projekti tulee vaatimaan. Tosin jos tässä vielä käyttöhevoseksi meinaa itsensä kammeta, niin ei olisi suotavaa jäädä vuosikausiksi laakereilleen.. Sieltä on niin pirun vaikea enää nousta. Saan toki kävellä, kiipeillä, jumpata, mitä vaan. Mutta käynnissä. Käynti, niin mukava tapa kuin se onkin liikkua, ei valitettavasti kyllä pidä meikäläisen lihaskuntoa yllä. Alan jo näyttää huomattavasti enemmän ikäiseltäni käveltyäni viimeiset pari kuukautta... Sisältä olen kuitenkin edelleen se sama ruuna Trasseli! En ole ottanut minkäänlaisia kierroksia tästä kävelystä. Jos haluavat, että kävellään, niin sitten kävellään. Eikä se juokseminen oikein hyvältä tunnukaan. Meikäläisellä kyllä pää kestää. Kunhan ei tarvitse jäädä karsinalepoon, se olisi ehkä kauhein kohtalo.

Kaikesta huolimatta ihanaa kevään alkua kaikille ystävilleni!

Herra Trasseli