Johan on muutamia päivä näkynyt aurinkoakin! Odottelen tässä edelleen sitä myöden ensimmäisiä ruohontupsuja tulevaksi esiin. Kaverit sanoivat naapuritarhasta, että sitä saat äijä vielä odotella, odota nyt ensin että pakkanen laskee alle kymmenen asteen ja sitten sen jälkeen voi odotella että lumet sulaa. Et ehkä joskus sitten... Pakkohan niitä oli uskoa. Ovat meikäläistä vanhempia ja viisaampia, kai ne sitten on nähnyt milloin ruoho kasvaa kun ei kuulemma maaliskuussa vielä. Vaikka miten aurinko paistaisi. Jos joku vihreä ruoho kasvaa, se on kuulemma rairuoho. Eikä siitä tule kuin pahalle tuulelle jos sellaisen tuheron vetäisee kitusiinsa. Olen siis rauhoittunut lievästi ja keskittynyt d-vitamiinin keräämiseen taivaalta.

Oli mukava nähdä tuttuja elämäni ensimmäiseltä tai toiselta neljännekseltä! Tiina ja Jossu tulivat Uudeltamaalta moikkaamaan. Ei ollakaan nähty vuosikausiin. Vielä kun Omppu -kaverini jonain päivänä tapaisin, olisi mahtavaa. Alkaa olla vuosia meillä kummallakin äijällä jo kiitettävästi. Ystäväni vuosien takaa kehuivat, että meikäläinen on ihan kuosissa, lihassa ja jonkinlaisessa lihaksessakin jopa. Mutta väittivät, että naamani on harmaantunut. Harmaita karvoja siellä täällä ja erityisesti silmien yläpuolella oikein huoliharmaat. Katin kontit, sanon minä. Jokainen katsokoon vaan itse peiliin. Minä en ole vanhentunut, sama naama kuin viisivuotiaana. Piste. Oli kyllä mukavaa kun kävivät vanhaa herraa tervehtimässä!

Seuravalmennus se vaan jatkuu. Meikäläisen nivelten ja jäsenten liikkeellelähteminen on taas hieman hidasta, mutta olen kyllä vertynyt aina toimintakuntoon. Viimeksi vauhtia otettiin vähän alas. Minähän kyllä menisin ja kaahottaisin maneesissa sydämeni kyllyydestä. Eli vähän rauhallisempaa menoa, alkuun jopa aika pientä ravia ja rauhallista vertymistä sitä kautta. Toisaalta haluaisin kovasti ylläpitää vauhdin hurmaa, mutta toisaalta olo on kieltämättä välillä vähän tukala. Kun pää sanoo että mahtavaa, nyt irrotellaan, mutta kroppa huutaa, että hei hei äijä, rauhallisesti nyt, että jäsenet pysyy perässä... Tätähän se on, ikääntyminen. Järki ja kropan edellytykset ei aina kohtaa...! Kyllä te tiedätte.

Seuravalmennuksessa tapaa tuttuja, kuten Reskan!