Ystävät!

Elämä hankien keskellä jatkuu. Lumisokeus on iskenyt päälle jo viikkoja sitten, tuskin enää erotan heinät lumisesta maasta. No yhtä täyttävää kumpikin tuote, joten ei sinänsä väliä. Lumen syönnistä tuppaa tulemaan jonkinverran ilmavaivoja.

No niin, asiaan! Olen päässyt viimein Näsijärvellekin. Ei järvenselälle, mutta lähellä rantoja olemme kierrelleet. En nyt sitten tiedä, onko se niin hauskaa loppujen lopuksi, kun lunta on sen verran, että joutuu näkemään vaivaa päästäkseen eteenpäin. Positiivista on se, että reviiri laajenee! Meikäläinen tykkää vaihtelusta silloin tällöin. Näsijärven eri elementit ovat siis tulleet tutuksi. Kun tuisku painaa turpaa ja nivelet paukkuu lumihangessa, voin vaan lämmöllä muistella viime kesää siinä Näsijärven toisessa elementissä...jos saisin valita, taitaisin sittenkin ottaa sen helteen, veden ja uimisen! Särkänniemeen asti ei ole vielä menty, ja kautta karvattoman vartaloni, toivon ettemme sinne asti menekään! On se sen verran raskasta. Sopii käydä epäilijöiden kokeilemassa umpihangessa järven jäällä kävelyä! Huom, kohtuullisen kokoinen elävä taakka selässä tietenkin..!

Pikkulinnut ovat sirkuttaneet, että mahdollisesti meikäläinen yrittää uudemman kerran Hevoset- messuille osallistumista. Viime keväänähän se homma meni puihin. Kyllähän tässä vielä aikuisilla päivillään voisi käydä vähän markkinameininkiä haistelemassa ja pahennusta herättämässä julkisilla paikoilla. Katsotaan josko nyt onnistuisi! Huhtikuussahan kyseinen tapahtuma on. Seuravalmennuksen merkit jos paikkansa pitävät, saattaisi irrota vielä vauhtia vanhasta.

Ystävänpäivä ja laskiainen lähestyvät! Oikein ihanaa ystävänpäivää rakkaille ystävilleni! Oikeat työhevosen työt ovat minulta laskiaisena sujuneet, kuten voitte nähdä kuvasta vuodelta 2007. Reen vetäminen oli mukavaa hommaa! Sittemmin ei ole juurikaan ollut oikeita töitä tarjolla, höh.