Se on nimittäin meikäläisen! Pääsin viimeinkin siitä eroon! Voisin silti säilöä sen ensi talvea varten...kun ei tiedä tulevista pakkasista. Ja jospa taas meinaavat ajella meikäläisen karvat...

No eniveis, helle saapui Pirkanmaalle ja tämä herra pääsi kahlaamaan ja uimaan. VIIMEINKIN! Että teki eetvarttia. Vähän taas hirvitti kun pohja hävisi alta. Puhumattakaan penteleen aalloista, jotka olivat ainakin veneen kokoisia ja tulivat ulapalta uhmaten meikäläisen herkkää turpaa. Meinasi siinä mennä hermo. Vesi on erikoinen elementti, varsinkin kun siellä on korviaan myöten! Ei siinä enää mitään tsunamia kaipaa.

Yöt olen kamujen kanssa käyskennellyt laitumessa ja päivät vetänyt lonkkaa sisätiloissa. Mitä nyt tulevat välillä hössöttämään että mukamas tunnille tai muuta naurettavaa.

Ihanaa heinäkuuta!

Uimamaisterinne