Siinä oli pilkettä silmäkulmassa! Ilon kautta, totesi tuomareista Joanna Väre, kun me Mansen Putet saimme tömisteltyä ohjelmamme valmiiksi viimeisiin Eppu Normaalin tahteihin. Meillähän on aina hauskaa ja ilon kautta! Kukaan ei poistunut nakkikioskille eikä herennyt hankalaksi, päinvastoin! Joka ohjelmaan nyt kuuluu joku pieni pukki tai vastaava, kunhan meikäläisen ei tarvitse moiseen vaivautua...

 

 

 Yleisöä oli mukavasti lehtereillä seuraamassa rotukatrillikilpailua. Meikäläinenhän se vaan tykkää, kun on populaa. Saa taputtaa ja huutaa, sekään ei minua haittaa. Vielä kun saisi läpi sellaisen jutun, että yleisö saisi heitellä areenalle herkkuja, niin tämähän alkaisi olla täydellistä! Sitä ei nyt vielä tapahtunut. En löytänyt areenalta heinänkorttakaan, vaikka zuumailin. Joitakin tuttuja kyllä näkyi! Kuten Ojalan perheen jo kuuluisa faniporukka, ja monia muitakin! Hallissa oli kuuma kuin hellepäivänä Näsijärvellä, mutta tällä lyhyellä karvastolla liikehdintä sujui kuin tanssi!

Friisiläiset esittivät ohjelmansa ensin, sitten oli Mansen Puttejen vuoro. Minusta se meni paremmin kuin hyvin. Limpun kanssa vedimme porukkaa, köhöm, suht ansiokkaasti. Sovittiin, että mennään sellaisella kohtuullisella tempolla, mutta voi olla, että siinä loppua kohden pääsi vähän vauhti kasvamaan...Laukat otin kyllä asiallisesti, vaikka ulkoympyrällä sain kyllä pistellä menemään, että pysyin ohjelmistossa mukana. Enemmänkin olisin voinut laukata, kun dieseli pääsi vauhtiin...Suhteellisen täsmällisenä myös saatiin pidettyä kuviomme. En kauheasti tiedä, mitä meikäläisen takana tapahtui, mutta uskon, että kaverit siellä suorittivat mallikkaasti oman osansa.

Varsinaisena menomusana meillä oli Popedan Bandiittipolkka, Manse-rockin henkeen:

"Laila la laila laila la la laila
alla hyvä hepo ja huolet ei paina
duidu du duidu duidu du du duidu
näin minä jodlaan matkalla Mehikoon...",

alku- ja loppumusana Eppujen Afrikka, sarvikuonojen maan intro. Musasta saatiin myös kiitosta! Yleisö tykkäsi ja osoitti suosiotaan.

Vuonohevoset esiintyivät viimeisenä. Yleisö sai huutoäänestää, ja pikkulinnut kertoivat, että kyllä siellä Mansen Puttejen tukijoukot oikein hyvin äänestivät! Ja ehkä jokunen muukin, koska ilmeisesti saimme eniten ääntä...Mutta tuomarit tekivät päätöksen, ja heidän mielestään vuonikset olivat parhaita, sitten friisit ja me suokit hyvänä kolmosena. Ja oli niin tiukkaa, ah niin tiukkaa..!

Menimme vielä kaikki areenalle ja meikäläisellä alkoi jo vauhtisuonta puristaa. Hirveästi populaa areenalla, palkintojen jakoa sun muuta, ja lopuksi vielä kunniakierros! Pelkäsin koko ajan, että Terhi pomppaa sieltä friisien puolelta meikäläistä pussailemaan. Siinä sitten ajattelin että nyt LAAAAUUUKATAAAAN KOVAA! Mutta ei. Laukattiin hidasta ja tyhmää laukkaa ja melkein saman tien oli jo friisien hanurit siinä edessä. Onneksi olin saanut verkassa ja ohjelmassa ravata ja laukata, muuten olisi hermo mennyt...!

Hieno show-päivä. Jälleen yksi pieni saavutus Herra T:n uralla. Toiset hevosmessut minulle, ja edellistä taas hienommat ja paremmat puitteet, enemmän yleisöä ja tunnelmaa. Kyllä näitä sitten voi miettiä kun on oikeasti vanha! Uusia kavereitakin sain. Toivottavasti niiden kanssa vielä pääsee touhuumaan!

terveisin

Show-Man