Hilirimpsis!

Ikääntymisen merkkipaalu tuli ja meni. Nyt voi taas vuoden rauhoittua olemiseen, nukkumiseen ja ennen kaikkea syömiseen. Kyllähän se tiettyä stressiä teetti, kun kaikki kyselivät, että miltä nyt tuntuu ja onko vanha olo ja kolottaako niveliä ja painaako ikä. On siinäkin muuten kysymys, painaahan se ikä nyt hemmetti sentään, jos 20 vuotta on hevosella mittarissa! Täytyyhän se nyt hitto jossain tuntua. Ei meikäläinenkään mikään huoltovapaa kloonikoni ole. Painaahan se ikä, mieli on entistä rauhallisempi ja pohdiskelevampi, joskin ajatuksia en enää uhraa kuin kaikkein tärkeimmille asioille. Ja nehän te jo tiedättekin, en jaksa niistä nyt jauhaa. Liikkeelle lähteminen on vähän hidasta ja vertyminen vaatii enemmän aikaa kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Mutta sama Trasselihan se meikäläinen on edelleen! Innostutaan, jos on tarvis - eli harvoin. Mennään kovaa, jos on tarvis - eli harvoin. Tehdään ylimääräisiä kevätjuhlaliikkeitä, jos on tarvis - eli äärimmäisen harvoin. Syödään, kun on jotain syötävissä - usein. Roikotetaan mahaa ja lepuutetaan jalkaa - ihan kuten tähänkin saakka. Eli tietyt asiat ne ei muutu, ja se on jääkylmä totuus, niinku Karpo sanois.

Myllytreenit maneesissa.

Todistaakseni yhä säilyvän charmini ja kiinnostavat uhkeat muotoni kävin kavereiden kanssa heittämässä keikan paikallisessa ratsastuskeskuksessa. Niihamassa toki olen juossut vuosikaudet jo muutenkin, lähinnä seuravalmennuksissa. Kyseisenä aamuna arvasin kuitenkin, että ehkä ei nyt ole ihan perusseuravalkusta kyse. Tukkaa laitettiin tötterölle, lippusiimaa ja sinivalkoista nauhaa äijälle päähän. Kravatti kaulaan ja aurinkolasit otsalle. Avot! Niillä eväillä lähdettiin näytille. Kyseessä oli perhetapahtuma Junnuhummailu. Tuttuna kamuna mukana oli Reska, sääliksi kävi kaveria kun joutui naista esittämään, en voinut olla paria kertaa tyrskähtämättä. Reska otti asian erittäin asiallisesti viininpunaiset kukat harjassaan... Uusina tuttavuuksina mukana oli Riamu ja nuori nainen Jerinda. Ensinmainitun tunnen kyllä hyvin seuravalmennuskuvioista, mutta näissä merkeissä emme ole ennen tavanneet. Meillä oli siis varsinainen neljän suora siinä ja minusta ihan loistoporukka! Kullakin omat vahvuutensa ja toinen toisiamme tukien saatiin ohjelmisto kunnialla läpi.

Itse katrillissa ei ollut meikäläiselle mitään mullistavaa, sen kyllä osaan vaikka ulkoa. Mutta aina uusi ympäristö, uusi yleisö, osittain uudet kaverit... Oltiin kyllä kaikki niin samalla aaltopituudella, kylki kyljessä siellä mentiin tarvittaessa niin että mahat vaan löi yhteen. Kenenkään mielestä se ei ollut mitenkään ahdistavaa saatika egoa musertavaa, päin vastoin. Jonkinlaiset kehutkin kai saatiin jälkeen päin meiningistä ja kostyymeistä. Että ei tarvinnut kenenkään kyllä hävetä.

Näillä toukokuun mukavilla kokemuksilla ja tohinoilla on mukava jatkaa kesäkuulle. Leiriä, laidunta ja lepolomaa odotellessa! Valitettavasti tässä järjestyksessä ja valitettavasti tuon viimeisen ällän voi unohtaa... se jää toiveajatteluksi. Meikäläinen ei tästä koulusta saa kuin kaksi Ällää, vaikka mitä tekis!

PS. Viimeinkin, niin viimeinkin, joku ymmärsi mitä 20-vuotias toivoo kesän korvalla synttärilahjaksi! Tiinalta sain katrillin päätteeksi ihastuttavan itsepoimitun kukkakimpun! Siinä oli ajatus, tunne ja tavoite kohdillaan!

 

Ystävänne
Trasseli