Rakkaat ystäväni,

Voisiko joku asiasta enemmän tietävä ottaa selvää, mitä työsopimuksessani lukee? Siis nyt alkaa kiinnostaa todella! Onko viilattu linssiin tyhmältä ja lihavalta näyttävää hevosparkaa, ja ajateltu, että tuo nyt ei kuitenkaan mistään mitään tajua. Laitetaan sille sopimuspaperiin pienellä painetut präntit ja vielä varmuuden vuoksi tekstinä, joka näkyy vaan täydenkuun aikaan sinisellä lampulla valaistaessa!

Saatat ihmetellä tuohtumustani, mutta ymmärrät pian yskän. Olen viimeiseen lihassoluun ja hikipisaraan saakka yksinkertaisia rutiineja noudattava harrastehevonen.

H-A-R-R-A-S-T-E-H-E-V-O-N-E-N. Mitään elämän lajia vähättelemättä haluan todeta, että en siis juokse Teivossa kieli silavyön alla. En kierrä vierailla mailla maailmancupin kisoissa. En kärsi viikonloppuja liimankuivumiskisoissa. Jne. Jne. Enkä myöskään juokse tunneilla ansaitakseni elantoni! Arvostan moista työtä todella paljon, mutta minusta ei siihen ole…minun tehtäväni tässä elämässä on rakentaa keskikehoa ja nauttia elämästä. Siinä sivussa yritän pitää omat ihmiseni suht tyytyväisenä suostumalla kevyeen työntekoon silloin tällöin, toivottavasti ilman hikeä.

Niin mitä se sitten on, kun aamuheinien mujuja vielä hapuilen suuhuni, niin jo tullaan harjojen, satulan ja suitsien kanssa sähläämään?! No, pieni aamukävely ennen laitumelle menoa, olkoon menneeksi. Mutta mitä ihmettä?! Porukkaa alkaa lapata kentälle kuin Elonkerjuun levynjulkkareissa. Nyt ei kuulkaas kyllä naurata! Tunsin itseni Viikkariksi, joka tömähtää telakalle, purkaa matkustajat alas ja uutta nousee alukseen! Siis ihan ratsastuskoulumeininkiä! En pysynyt laskuissa perässä, että kuinka monta oppilasta siinä meikäläisellä kävi, mutta useita niitä oli. Joku taisi käydä pariinkin kertaa selässä. Ja ei siinä ihan pelkkä kävely vaan riittänyt, kyllä siinä otettiin muutama juoksuaskelkin. Tietää kuulkaas juosseensa pari kierrosta, kun alkeisratsastaja pönöttää selässä..!

Mutta ihania nää oli kuitenkin, kun olivat niin kovin rauhallisia. Ja kukin köpötteli sentään vaan hetken ja pääsin sitten sinne pellollekin asti. Sain sentään kovasti kehuja. Ne lämmittävät aina, aiheesta kun tulevat, luonnollisesti. Tosin voisi vielä todeta, että kissa kiitoksella elää, meikäläistä lämmittävät erityisesti syötävät kiitokset ja lahjukset.

*jo hieman rauhoittunut Trasselinne*