Mahtavaa Itsenäisyyspäivää!

Joulukuun lumettomassa, valon imevässä kosteassa maisemassa seisoskellessani haluan taasen lähettää lämpimät ajatukseni maatamme kunniakkaasti palvelleille esi-isilleni! Jaa-a, vuosi vuodelta olen enemmän sitä mieltä, ettei tästä ruunasta olisi ollut moista urakkaa kunnialla suorittamaan! Ette näet voi uskoa mitä ne nyt ovat keksineet. Ovat ajaneet meikäläiseltä turkin pois! Heinäkuusta asti huolella vaalimani ja kasvattamani karvaston, josta olisi ylpeä siperian jääkarhukin, jos siellä sellaisia olisi! Enhän mä moiselle tempaukselle mitään voinut. Katselin vaan piilokauhulla tallin lattialle satavaa karvamäärää. Oli vähän kuin lammasta olisi keritty. Keritsinkone, tai mikä lie nyt olikaan, piti tasaisen unettavaa ääntä ja otin siinä pienet nokoset. Välillä sitä vaan miettii, että kuinka vanhaksi sitä oikeastaan pitää elää, niin ettei enää tulisi yllätyksiä vastaan...kun niitä tuntuu tulevan vastaan tuon tuostakin! 17 on pian mittarissa virallisen laskentatavan mukaan, ja tässä vaiheessa piti sitten karvat ajella ensimmäistä kertaa. Enhän mä nyt tässä sotaa varten sitä karvastoa viime kesästä ole kasvattanut! Vaan ihan Suomen talvea vastaan.

Kieltämättä on tässä ollut puolensakin. Turkin kanssa liikkuessani hiestyin jo reippaasta kävelystä ja se oli aina sellaista kuivattelua. Valmennuksessa tuntui kuin olisin raahannut 20 kilon märkää mattoa mukanani. Olo on siis suhteellisen kevyt! Enhän mä loimia rakasta, kuten, ystävät, hyvin tiedätte..! Niistähän en nyt pääse eroon kun joskus kevään korvalla. No kai tähän tottuu. Jos joku ei sattuisi tunnistamaan meikäläistä muuten, voi käydä vähän kohottamassa loimen liepeä. Sinne Mari taiteili ison T-kirjaimen. Se tulee siis niinku tykistöstä, jos ette heti älynneet. Vissiin?

tykistöässänne

Trasseli