Hyvät ystävät,

Menee meikäläiselläkin välillä jauhot pussiin ja suu suppuun. Tässä taannoin nimittäin vaikka minkä yritin, ei ruoka maistunut. Se on kamalaa. Niin hirveä tunne. Heinää karsinassa kilotolkulla; ihanaa, tuoksuvaa, rapisevaa heinää. Suorastaan huutamassa syöjäänsä. Mutta ei, kun ei. Yritin kyllä, mutta tuntui niin pahalta vatsassa. Yök.

Ystävä hyvä, voin vannoa, ettei kannata kadehtia meikäläisen tilannetta ja olotilaa. Kun voisikin oksentaa huonoon oloonsa kuin ihminen, mutta ei. Se on kuulkaa meidän hevosten kohdalla luonto rakentanut melko erikoisen ruoansulatussysteemin, joka aiheuttaa helposti ikävyyksiä. Minäkin pärjäsin tuon erään perjantaipäivän ihan moitteettomasti, mutta illan viimeiset heinät, ne olivat liikaa. Ei tilanne helpottanut puolentoista tunnin kävelylläkään. Oli vaan sellainen vähän hankala olo. Eihän siinä nyt mitään sen kummempaa kai ollut, minun mielestäni... mutta menivät soittamaan päivystävän lekurin paikalle.

Se oli kauhistus! Nimittäin rupesivat työntämään letkua sieraimesta sisään! Siihen tuli stoppi! Kaulassa voimaa löytyy... rauhoituspiikkihän siitä seurasi. Kaverit kertoivat sittemmin, että kipulääkettä, vettä ja parafiiniöljyä oli meikäläiseen pumpattu. Ohhoh, olo olikin ihan erilainen tämän käsittelyn jälkeen! Painostus vatsassa helpotti. Olenko mä syönyt vahingossa hiekkaa vai mikä lie oli? Ei ole kovin yleistä että mulla vatsaa kivistää. Onko se nyt lopun alku eikä ruokahaluni ikinä enää palaa ennalleen? Sepä se olisi kamalaa! Kopautan kaviollani aidan lautaa, ja totisesti toivon, että tämä ei toistu ainakaan kovin pian..!