My Dear Friends,

Mr. Buffer, the king of rock´n´roll, on puhunut! Tai oikeastaan ravannut, laukannut, loikannut, heilunut! Pääsin totisesti vielä 17-synttäreitteni kynnyksellä piipahtamaan show-maailman syövereissä, eli Hevoset 2010 – messuilla Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Rupeama oli kolmipäiväinen, eli mistään läpihuutojutusta ei ollut sikäli kyse. Haisi siis jo lähes (yli)työltä, mutta loppujen lopuksi oli kuitenkin todella hauskaa, se on myönnettävä!

      

Kaikenlaista sitä ihmisten huvittamiseksi keksitäänkin! Laittaa nyt joukko erikokoisia ja näköisiä suomenhevosia areenalle rokkaamaan..! Tykkäsin kyllä tyylistäni. Minähän olen puhdasverinen herrasmies, ja nyt pääsin todella näyttämään sitä puoltani. Elämäni ensimmäisissä mustissa pinteleissä, puhumattakaan kravatistani ja aurinkolaseistani! Tunsin oloni 50-luvun herrasmiesrokkariksi. Vetäistiin "Hot´n Cold" The Baseballsin versiona, lisäksi legendaariset "Rock Around the Clock" sekä "Let´s Twist Again".

Perjantaina vähän jännitin alkuun, mutta niin taisivat myös kaverini Altti, Pippuri ja Arjuskakin. Areena oli kuitenkin mukavan iso ja kotoisa, ja homma alkoi sujua. Lämmin siellä kyllä oli…Areenan pohjaa vähän jännitin, kun meikäläinen on tällainen…kröhm, hyvälihainen ja isommanpuoleinen kaveri, tuntui että pohja kurveissa lähtee väkisin alta. Ja tiedoksi vaan, kyllä siellä sai tehdä töitä pehmeässä hiekassa, sinne jäi nyt hiekkapenkereeseen suurimmat pukkiloikat ja mitä nyt olin ajatellut siihen heittää omia kuvioita!

 

Lauantain ja sunnuntain rokit menivät jo rutiinilla, mutta ilolla! Meikäläinenhän oli Altin kanssa esteparissa, ja teinkin megalomaanisen laakaloikan katsomon eteen lauantaina. Lähdin tuttavallisesti sieltä kolmen metrin päästä estettä mutta yli mentiin, kuka milläkin tyylillä. Minä tyylipuhtaasti, ratsastaja vähän huonommalla menestyksellä…en saanut pudotettua…

Sunnuntaina kävin jo aikamoisia kierroksia, koska en malttanut odottaa laukka – ja esteosuutta. Äkkiähän tuollaisen ohjelman ulkoa oppii, ja jäin jo odottamaan niitä hauskimpia pätkiä. Ratsastaja naureskelikin, että tuli taas se vaihe, kun Herra T ei kävele, ei ravaa, se vaan tahtoo LAUKKAAAA! No hitto. Show on show! Vauhtia tilattiin, vauhtia tarjottiin. Meinas vaan jelat mennä sakaisin eikun siis jalat sekaisin pehmeessä hiekassa ja taisi tulla välistä mitä sattuu jänislaukkaa. Eteenpäin silti päästiin ja esteet puhtaasti! Ei kai se mikään askellajikoe ollutkaan.

Ihaninta oli, kun rakkaita fanejani tuli minua varta vasten moikkaamaan vielä ennen kotiinlähtöä, ja muistivat kannustaa katsomostakin! Se aina lämmittää sydäntäni. Tietää, ettei ihan turhaan ole liikkeellä. Nyt lepään hetken ja sitten miettimään seuraavia koitoksia!

Ystävänne Herra T

Ps. Mitä se muuten tarkoittaa, kun juonnossa väitettiin, että kotioloissa mieluiten syön ja nukun?! Onko suurempaa julkisesti esitettyä loukkausta kuultu?!