Ottia tuota! Seisottivat meikäläistä niin karsinassa että takajalat turpos. Muuten kuitenkin palvelu pelaa. Ruokaa tulee ja menee. Ennen kaikkea menee turvasta alas. Aamusta kävin jo moikkaamassa emu-kaveriani. Pskat se mikään mun kaveri ole, mutta kuulostaa mukavammalta kirjoittaa niin. Eihän se edes tullut haistamaan. Onko emuilla edes nenää tai millä ne haistelevat jos haistelevat? Se vaan paineli menemään tarhassaan niska kyyryssä. Minua se ei haitannut. Vähän kohottelin päätäni kun en muistanut että se oli niin karse… erikoisen näköinen. Vähän säikähdinkin. Mutta olisittepas nähnyt puolalais-Wegetan, kauniin tamman. Se töräytteli kunnon sumutorvet varmaan puolen kilsan päästä kun havaitsi emun. Puolassa ei sellaisia ole? Mites minä nyt taas tuosta Wegetasta aloin tarinoida, huh minua! Kyllä nyt yksi emu pitää kestää. Jo talvisodan aikaan… no nyt jotenkin näppäimistö jumittui. Ei vissiin tykkää sotamuisteloista?

Onko Sipi kasvanut sitten viime kesäkuun?

Aamupäivällä pääsin porukkaan kaahottamaan ja kaahotinkin ihan omaan turvalliseen tyyliini. Juoksin siis, kiire oli ehtiä jonnekin. Vähän sai toppuutella meikäläistä. Laukkaa kuitenkin piti pyöritellä reippaasti ja ripeästi ettei mene huonolaatuiseksi. Mutta siinä oli mm. väistöjäkin ja meikäläinen vaan odotteli sitä laukkakohtaa. Ihan normimeininki siis.  Kohta saisi taas Tiina tulla hieromaan. On niin hemmetin vino olo jotenkin?!

Se homma saatiin taputeltua ja pääsin taas mökkitarhaan ihmettelemään maisemia ja kavereita. Mökki on siis vielä pystyssä. Tosin yritin kaataa sitä hieromalla hyvin muodostunutta kuontaloani sen katonrajaan. Ei ainakaan vielä kaatunut. Mutta vielä on päiviä jäljellä, lauloi Mamba vai mitä ne nyt lauloikaan. Toivottavasti meikäläisellä ainakin niitä on, ainakin kesän yli.

Kaveri sai uudet piilarit.

Olisin toivonut pääseväni naureskelemaan omistajani ratsastusyrityksille, mutta se menikin toiselle kentälle. Sinne en valitettavasti näköalapaikaltani nähnyt. Ei sieltä suurempaa huutoa kuulunut, tosin tänään eivät vielä hypänneet. Katsotaan huomenna, kuka huutaa ja kenelle. Listalle on vedetty nimet pieniin esteisiin ja isoihin esteisiin. Hah!  Meikäläisestä alkaa entistä enemmän tuntua siltä, että tämä yhden ratsastustunnin päivävauhti on ihan maksimi.

Niin ja kuunnelkaas tätä; tuo tyyppi on tänään tituleerannut meikäläistä kahdesti HERTAKSI?! Hertta sitä ja Hertta tätä. Mikä hiton Hertta! Kuulostaa aika naismaiselta. Nyt on tainnut pää pehmetä venyttelyn puutteessa ja menee puurot ja vellit, eli onnettomat leikkilemmikit ja oikeat, merkittävät eläimet sekaisin. Niin minä kuulkaas luulen.

Herttainen Trasselinne