Mainitsinko pari päivää sitten jotain hiestä? Silloin en edes tiennyt, mitä se on. Nyt tiedän. Olen tullut ensimmäistä kertaa elämässäni Satakuntaan. Mikä se Satakunta sitten on, sopii kysyä, mutta matka kesti kaameassa kaatosateessa uudella loosilla puolitoista tuntia. Yhtäkkiä olin keskellä maalaismaisemaa! No keskellä sitähän nyt olen muutenkin, mutta tämä oli uusi maalaismaisema. Huittisten Ratsastuskeskus luki portinpielessä.

 

Paikkahan on siltikin mitä mukavin. Olen tallissa usean muun kollegan kanssa, kummallakin puolella on kaveri ja elämä on turvattu siltä osin.  Pihallakin riittää kavereita aidan takana. Vähän outoa murrettahan ne puhuvat, mutta minä nyt olen sen verran Suomea kiertänyt, että ymmärrän kyllä mitä sanovat. 

 Paikallinen pihasika

Erikoista täällä on sen sijaan erinäiset linnut. Tai en minä tiedä ovatko ne erikoisia, mutta meikäläisellä meinasi mennä korsi poikittain kurkkuun, kun olin pahaa-aavistamattomana pihalla viheriöimässä, ja yhtäkkiä yksi tyyppi kiekaisi korvan juuressa! Se oli sellainen kiekaisu kuulkaa että kuului varmaan naapuripitäjään ja lurahti siinä pari hätätippaa pissaakin minulta varmaan. Sittemmin olen jo näihin kavereihin tehnyt naamatuttavuutta ja todennut, että nehän ovat ihan mukavia ja harmittomia, kukot! Eivät ole mitään maatiaiskukkoja vaan rotukavereita! Suuria ja pörheitä!

 

Sen sanon näin meidän kesken, että hiljaa voisivat olla. Kello neljä aamulla se kiekuminen alkoi. En ymmärrä tuollaista vuorokausirytmiä! Palkitsen nämä kaverin Huittisten Yöhuutajat ry:n toimesta. Itsehän sain saman palkinnon viime kesänä Mäntän Yöhuutajat ry:ltä… Kai tyypit menevät sitten kahdeksalta illalla nukkumaan, mene ja tiedä. On tuolla isompiakin kavereita, emuja, mutta en ole uskaltanut niitä katsomaan. Ovat kuulemma tiukan näköisiä kavereita. Hyvä kun selviän tästä hikoilusta ja työn määrästä, saatikka siihen vielä päälle tiukkaa tuijotusta, ei kuulkaa, ei sitä jaksa vanha sellaista. Sitä paitsi tulee liikaa mieleen taas se venäläinen sukellusvene niistä, kun kauempaa vilkuilin…

 

Metsätarhan kingi