Talvi odottaa edelleen tuloaan. Useimmiten sataa vettä, joskus ihan vaan tihkuttaa, mikä on yllättävän positiivinen asia sekin. Olen saanut pidettyä lääkityksellä suurimman syysmasennuksen loitolla..! Olen vetänyt Prednisolonia 120 tablettia, penisilliinikuurin, Equibactinia hevoskuurin, tulehduskipulääkettä ja jopa ulkoisesti silmätippoja. Niistä ei kyllä ollut paljon apua mielialaan, mutta kipeään silmään ne auttoivat mukavasti! Eikä olla edes päästy vielä nivelien hoitoon, tässä vasta näitä ulkoisia oireita on hoideltu. Mutta meikäläistähän ei hidasta pikku pallit jalkojen välissä, puolitangossa riippuva silmäluomi saatika näppylät siellä täällä. Keep it up! Lippua korkealle ja silleen.
Seuravalmennuksessa kävin taas näyttämässä, kuinka viini paranee vanhetessaan. Näin taisi Hanna meikäläistä luonnehtia, kun taas pistelin kaviota toisen eteen siihen malliin, että ois ollut tulin hanurin alla. Tuli ristilaukkaa ja jänisloikkaa, mutta pääasia että matka etenee ja kierrokset tulee täyteen. Kukahan osaisi laskea, kuinka monta kierrosta kentällä/maneesissa olen kuluttanut 19 vuoden aikana? Varmasti paljon vähemmän kuin moni tuntihevonen, mutta ainakin suurella sydämellä on tullut mentyä. Ja kouluratsastushiellä kuorrutettuna. Käyn kyllä mielelläni maneesilla, siellä näkee uusia naamoja ja on mukava irrotella sisätiloissa välillä. Varsinkin tänä syksynä..!
Olen kuluttanut aikaani taas pohdintoihin. Harjan kääntymisen metamorfoosi ei ole vielä auennut. Aloin selvitellä joutessani alkuperääni. Suomenhevosellahan on neljä sukuhaaraa, Murron, Uljaanpojan, Lohdutuksen ja Kirpun sukulinjat. Murto löytyy meikäläisen naamakirjasta, anteeksi sukutaulusta monestakin kohtaa, mutta varsinaisesti olen kyllä Lohdutuksen isälinjasta. Lohdutus löytyy meikäläisen sukutaulusta isän isän isän isän isänä: Ponseri, Ero-Ponsi, Ero-Lohko, Lohko, Lohdutus. Että ei se nyt niin kaukana ole! Sukututkimus on mukavaa ajanvietettä.
Emäni puolelta päädyn legendaariseen Eri-Aaroniin ja sitä kautta Murtoon (syntynyt 1917). Eri-Aaroni on minun emän isän isän isän isän isän isä: Touhu, Päämies, Raatimies, Puhemies, Erilo, Eri-Uljas, Eri-Aaroni. Siinäpä oli komea herra! Eri-Aaroni tulee vastaan monessa muussakin kohtaa emäni puolella, ja löytyy kyllä lähes kaikilta suomenhevosilta sukutaulusta.
Haluaisin myös hieman selittää käytöstäni, joka on koko ikäni herättänyt mielenkiintoa, supinaa, ihmettelyä kuten myös kiitosta. Suomalaiseen hevoseen on vaikuttanut pohjoiseurooppalainen metsähevonen, eli metsähevosen kautta suomenhevosen sukua ovat todennäköisesti eestinhevonen, nordlanninhevonen ja gotlanninrussi muutamia mainitakseni. Myönnän, en järin näytä gotlanninrussilta, mutta nyt ei olekaan kyse siitä, miltä NÄYTÄN.
Metsähevoset olivat sopeutuneet erilaiseen ympäristöön ja kohtasivat erilaisia uhkia kuin aroilla eläneet ja kehittyneet hevoset. Metsähevosista polveutuneet hevosrodut ovat tutkimusten mukaan verkkaisempia ja hitaampia kuin arohevosista polveutuneet! Tämä kuulostaa hyvin järkeenkäyvältä, eikö? Meikäläiseen on varmasti osunut erityisen paljon jotain ammoisten aikojen metsähevosten geenijäännöksiä, mikä selittää sen, että en oikein ymmärrä niitä vaarantilanteita, mitä hevosen tulisi ymmärtää. Tai olisi tullut ymmärtää puumalaumojen keskellä aroilla! Reagoin hitaasti ja flegmaattisesti, koska en osaa nähdä vaaraa joka puskan rasahduksessa. Totta kai osatekijä on vaan suunnaton laiskuuteni tehdä mitään ylimääräistä, mutta pohditaan sitä asiaa sitten joku toinen kerta. Nyt halusin vaan fiilistellä tätä sukupuutani ja perimääni, jonka toivon selittävän edes vähän piirrettä, jota minussa monesti luonnehditaan yksinkertaisuudeksi.
PS. Suomenhevosen perimässä on myös ripaus mm. friisiläistä - yhdennäköisyys toimii, eikö?!
Kommentit