Hei kaverit!

Olen päässyt viimein nauttimaan kesäisen luonnon antimista laitumelle. Minulla onkin tänä kesänä ihan uudet laidunkaverit, eli meikäläinen on ainoa, jolle peltoelämä kyseisellä laitumella on ennestään tuttua. Meitä on pellossa nyt neljä ja yritän pitää sellaista sopivan rauhallista profiilia. En osaa enkä halua ottaa vahvaa roolia, joten tarkkailen enempi sivusta...

Liikkuvat mokomat kaverit aika paljon, meikäläinenhän ihan väsyy kaikesta kävelemisestä! Kun pitäisi ehtiä ja jaksaa syödäkin eikä vaan lompsia paikasta toiseen...Muutaman päivän kuluessa väsähdin ja lihaksetkin jäykistyivät. Jäin muutamaksi päiväksi tarhaan ja voimat alkoivat palautua. Klinikalta sanottiin, että ruokavalion muutos on tässä tapauksessa niin totaalinen ja raju, että valkuaisesta saattaa vallan tulla yliannostus. Kyllähän minä vihreätä toki söin etukäteen, esimerkiksi koko viikon leirillä. Mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että se syöminen oli sellaista hyvin rajoitettua ja säännösteltyä...ja laitumella ei kukaan ole syömisiäni rajoittamassa. Ja syöminen - varsinkin ruohon - yksinkertaisesti vaan on elämäntehtäväni!

Olen minä taas varsinaisiin töihinkin joutunut. Tallillemme tuli vierailemaan ope Reija. Ei jaksanut hirveästi innostua, kun esteitä saatika KUNNON esteitä ei tässä sessiossa paljon näkynyt. Meikäläinen se ei nykyään perusta pikkupuomeista...no, täytyy nyt vähän vetää takaisin, kyllä ne puomitkin on ihan kivoja, laukassa! Reija tulee varmasti uudestaankin, joten varsinaisen kesäloman saa ilmeisesti unohtaa. Täytyy siis nauttia jokaisesta hetkestä, kun peltoon pääsee!

Mukavia kesälaitumia!