En tiedä, saivatko syväluotaavat pohdintani hiusmetamorfoosista minut stressaantumaan. Vai olenko allerginen tälle syksylle ja sen sateille ja kosteudelle? Vai onko kehoni vain kertakaikkiaan tullut tiensä päähän ja alkaa oireilla mitä ihmeellisimmillä tavoilla?

Toissa viikolla alkoi tuntua etujalkojen välissä ja mahan alla kutinaa. No enhän mä sinne yllä, siinähän sitten kutisi. Parin päivän päästä meikäläinen oli kuin taapero tuhkarokossa: näppylää oli koko vatsanalus täynnä samoin kuin oikea kylki. Taas tullaan tähän toispuoleisuuteen! Milloin harja kasvaa oikealla, milloin vasemmalla puolella. Ja jos olen täyttä rupikonnaa, olen sitä vain toiselta puolelta! Kai sitten kuukauden päästä tulee tämä sama ihottumatauti vasemmalle puolelle, jos ikinä saan sen ensin pois tuosta oikealta puolelta kehoani! Kyllä nyt koetellaan meikäläisen kärsivällisyyttä. Ikinä ei ole ollut ihon kanssa mitään ongelmaa, on kestetty pakkaset, helteet, kurat ja mudat, tulvat ja kuivat kaudet, hirvikärpäset, hyttyset, paarmat ja tasmanian tuholaiset. Mutta nyt, nyt koetellaan suuremman luokan ihottuman muodossa tai mikä lie allerginen reaktio on. Nolointa tässä on se, että ruunasta tuli ori... En mene yksityiskohtiin asian nolouden vuoksi, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Tuli hieman turvotusta tietyille kehon alueille...

No jotain positiivistakin. Kortisonia on meikäläinen vedellyt aikamoisen hevoskuurin ja vetelen edelleen. Joitakin se väsyttänee, meikäläistä piristää. Ei kolota niveliäkään. Mutta mitään selitystä ei ole tälle reaktiolleni pystytty keksimään. Toki on klipattu ja kuivike vaihtui, mutta ei niiden yhteyttä tähän rupikonnatautiin pysty kukaan tietämään. Jatkan asian pohdintaa ja lohduttaudun ajatuksella, että monelle arpikin on kaunistus. Minulle näppylät ja ruvet antanevat uskottavan miehen mainetta, jos ei muuta...