Torkun karsinassa Fortunan vieressä (ei, hän(kään) ei ole kiinnostunut meikäläisestä sitten tippaakaan, niinkuin ei kukaan muukaan täällä vaikka tammoja on pihat väärällään) ja kuuntelen, kuinka sade ropisee tallin kattoon. Se on kotoisaa ja rauhoittavaa, mutta eihän lomareissuilla pitäisi sataa? Eikös pitäisi olla hieno sää ja postikorttikelit? Mutta lomareissuhan tämä ei meikäläiselle tietty olekaan. Mutta vaihteluksi tietenkin mukavaa. On kyllä sellainen syyssade että kuulostaa ihan suomalaiselta kesäkuulta.

Päivällä oli kyllä oikein mainio ulkoilusää minunkin mielestäni. Hikiset hetket oli puolittaisten takaosankäännösten, ravivolttien ja laukannostojen parissa. Ei ole helppoa nostaa myötälaukkaa puolikkaan takaosankäännöksen jälkeen saatika laukata ilman aidan tukea suoraan. Minä kun en ole mikään viivoitin, enemmänkin vanha ruosteinen harppi ja sehän ei ole koskaan suora. Olisin kai syntynyt heinäseipäänsuorana jos olisi tarkoitus että olen suora? Kai siinä jotain hyvääkin oli, suorituksessa. Ainakin rauhallinen eteneminen ja hallitut siirtymiset. Esteitä taas vähän odottelin eilisestä innostuneena, mutta ei niitä minulle tarjoiltu. Siinä taas seliteltiin, että en oikeasti enää hyppää, että se eilinen oli PUOMIluokka, jonka kävin itseni ja monen muun hyväksi mieleksi täräyttämässä. Puomit eivät hirveästi niveliä rasita tai luutumia hetkauta. No olkoon sitten niin, mutta saahan sitä nyt kysyä...

Tintti lentää.

Tolla tyypillä on joku ongelma. Se pärskii, rykii ja niistää koko ajan. Väittää, että on kesäflunssa ettei ole meikäläiselle allerginen. Sillä taitaa vähän vauhtia hyytyä, lihakset kipeänä ja räkätauti iski päälle. Olisi laittanu linimenttiä.

Trasselinne

Ps. Kuulin ikävän uutisen toisaalta. Mosse-ystäväni on lähtenyt matkalle vihreämmälle niitylle. Rakkaalle ystävälleni toivotan kaikkea hyvää sinne rauhaan ja tapaamme siellä ennen pitkää.